Lapsi sairastaa

Lapsen sairastuessa hänen käyttäytymisessään ilmenee muutoksia. Lapsi muuttuu usein väsyneeksi, itkuiseksi ja ruokahaluttomaksi.

• Useimmat lasten sairastamat sairaudet ovat nopeasti ohimeneviä ja itsestään paranevia virustauteja, ja lasta on tällöin mahdollista hoitaa kotona.

• Lapselle järjestetään rauhallinen ympäristö, sillä sairas lapsi tarvitsee paljon lepoa ja nukkuu tavallista enemmän.

-Nykyään toisella vanhemmista on yleensä mahdollisuus jäädä pois työstä enintään kolmeksi päiväksi alle 10-vuotiaan lapsen sairastuessa, jolloin lapsen kotihoito on mahdollista järjestää.

• Sairaana ollessaan lapsi kaipaa tavallista enemmän vanhempiensa läheisyyttä ja syliä

Lapsen sairastuessa hänen ruokahalunsa usein heikkenee. Vanhemmat huolestuvat helposti, kun lapsi kieltäytyy syömästä.

• Kuumeen aikana ei kuitenkaan ole välttämätöntä syödä. Jos lapsi haluaa syödä, hänelle voidaan tarjota kevyttä syötävää, kuten jugurttia, muroja tai hedelmiä

-Raskaat ateriat voivat aiheuttaa kuumeiselle lapselle vatsakipuja ja huonon olon. Syömisen sijasta on erittäin tärkeää, että lapsi juo runsaasti.

• Juotavaksi tarjotaan tuoremehuja tai muita makeutettuja mehuja. Pelkkä vesi ei riitä, jos lapsi ei syö mitään, koska tällöin elimistön neste- ja suolatasapaino häiriintyvät.
• Hiilihappoisten juomien runsasta käyttöä tulee välttää, koska ne aiheuttavat helposti vatsavaivoja sairastuneelle lapselle.

Lapsen nesteentarve määräytyy hänen painonsa mukaan. Yli 6kg painavan lapsen nesteentarve on aina vähintään 1000 ml vuorokaudessa. 

• Kuumeen aikana nesteentarve lisääntyy siten, että yksi aste nostaa nesteentarvetta 12 prosenttia.
• Vanhemmat voivat seurata lapsen nesteen saannin riittävyyttä tarkkailemalla lapsen yleisvointia, huulien ja suun limakalvojen kosteutta, ihon kimmoisuutta ja virtsaamistiheyttä.

-Liian vähän nestettä nauttinut lapsi muuttuu epätavallisen väsyneeksi, hänen huulensa käyvät kuiviksi ja halkeileviksi, limakalvot katteisiksi ja virtsaamis-kerrat harvenevat.

Toipilasaikana lapselle on hyvä tarjota vain pieniä annoksia ruoka-aikoina ja tarvittaessa pieniä välipaloja, jotta normaali ruokarytmi saavutettaisiin mahdollisimman nopeasti takaisin.

• Tulehdustautien tarttumista muihin perheenjäseniin ei yleensä voida estää, sillä taudinaiheuttajat leviävät sisätiloissa kaikkialle. 
• Sairastuminen riippuu kunkin perheenjäsenen vastustuskyvystä sekä taudin-aiheuttajan voimakkuudesta ja tartuntaherkkyydestä.

-Lasta hoitavan henkilön tulee pestä kätensä mahdollisimman usein, jolloin tarttuvuutta voidaan jossain määrin vähentää.

Valtaosan lasten tavallisista taudeista muodostavat erilaiset infektiotaudit. Virustaudit ovat bakteeritauteja yleisempiä.

-Kaikkein tavallisimpia ovat lasten hengitystieinfektiot. Kaikki lapset sairastuvat infektiotauteihin.

• Virukset ja bakteerit ovat elimistölle vieraita, eikä lapsella ole omaa vastuskykyä näitä vastaan. 

-Taudin jälkeen täysin sama virus tai bakteeri ei yleensä enää kykyne aiheuttamaan uutta tautia lapselle. Lapsi kehittää näin vastuskyvyn taudin aiheuttajaa vastaan.

• Sairastuminen infektiotauteihin riippuu iästä.

Nuha:

Nuha on yleensä virussyntyisen hengitystietulehduksen oire. Se voi yskän tapaan olla myös merkki välikorvan- tai poskiontelon tulehduksesta tai hengityselinoireita aiheuttavasta allergiasta.

• Nenästä valuvan eritteen ulkonäkö ja laatu vaihtelevat.

-Infektion alkuvaiheessa erite on vetistä ja kirkasta, mutta muuttuu muutaman päivän kuluessa kiinteämmäksi ja kellertäväksi, jopa vihertäväksi.

• Nuha häviää äkillisissä tulehduksessa 1-2 viikossa. Jos näin ei käy, vaan nuha pitkittyy, kyse on yleensä uudesta virusinfektiosta. -> Tämä on tavallista etenkin päivähoitonsa aloittaneilla 1-3-vuotiailla, jotka kohtaavat monia uusia viruksia.

Todellisen pitkittyneen nuhan tavallisin syy on äkillisen infektion jälkeensä jättämä tulehduspesäke. 

• Pienillä lapsilla tulehdus on usein välikorvassa ja isommilla poskionteloissa. Myös allergia on mahdollinen pitkittyneen nuhan syy. 

Virusinfektion aiheuttamaan tavalliseen nuhaan ei ole parantavaa lääkettä. 

• Oireenmukainen hoito kannattaa kuitenkin pienten lasten kohdalla, sillä nuha vaikeuttaa usein heidän imetystään ja nukkumistaan sekä edesauttaa korvatulehduksen syntyä.

• Keittosuolaliuosta voidaan antaa kaikenikäisille lapsille kätevästi myös nenäsuihkeena.

• Korkeampi päänalunen lapsen nukkuessa helpottaa usein hengittämistä.

-Nuhan oireenmukaiseen hoitoon käytetään myös suun kautta annettavia antihistamiinilääkkeitä, jotka vähentävät limakalvojen turvotusta ja liman eritystä.

Tavallisesti lapsi paranee nuhastaan kotihoidolla: tarpeeksi lepoa ja nesteitä, hengitysilman kostutusta, kevyttä kotiruokaa ja hellää huolenpitoa.

• Nuhainen lapsi on syytä viedä lääkäriin, jos nuha pitkittyy yli kahden viikon kestoiseksi, siihen liittyy aivastelua tai silmien punotusta ja kutinaa tai lapsella on yölevottomuutta, korvien haromista tai päänsärkyä.

-Pitkittyneeseen nuhaan liittyvä välikorvan tai poskiontelotulehduksen hoito edellyttää muiden toimien lisäksi antibioottikuuria.

Kurkkukipu:

Kurkkukipu on merkki nielun tulehduksesta, joka voi rajoittua vain nieluun tai olla osa yleisempää hengitystietulehdusta.

• Isot lapset luonnollisesti osaavat kertoa kurkkukivustaan, mutta pienten lasten oireet ovat usein epämääräisiä: itkeskelyä, huonoa syömistä ja yöheräilyä.

-Nielutulehduksen syy on yleensä virusperäinen, harvemmin on kyse bakteeritulehduksesta. Kurkkukipua aiheuttavia viruksia on kymmeniä, mutta bakteereita vain muutama, joista tärkein on streptokokki. 

• Sen aiheuttamaa nielurisatulehdusta kutsutaan angiinaksi.

-Nielutulehduksen oireet ovat kuume, kurkkukipu ja suurentuneet imusolmukkeet kaulassa. Virussyntyisiin tulehduksiin liittyy yleensä yskää ja nuhaa, joita angiinassa on harvemmin.

• Angiinassa on sen sijaan nähtävissä nielurisoissa valkeita peitteitä, mutta niitä voi esiintyä myös virussyntyisessä tulehduksessa. 

Toisaalta angiinassakaan peitteitä ei aina ole vaan lapsella voi olla ainoastaan punoittava nielu.

-Kotikonstein angiinaa ei ole mahdollista erottaa virustulehduksesta, vaan se vaatii lääkärin tutkimuksen ja bakteeriviljelyn ottamisen nielusta.

• Angiinan hoito vaatii antibiootti kuurin.
• Virustulehduksesta kipeytynyttä kurkkukipua voi lievittää lämpimällä juotavalla ja kurkkupastilleilla.

-Angiinan varhainen toteaminen ja huolellinen hoito ovat tärkeitä, koska streptokokkibakteeri aiheuttaa monenlaisia vaikeahoitoisia jälkitauteja, jotka voivat vaurioittaa muun muassa niveliä, sydänlihasta ja munuaisia.

Yskä:

Yskä on hengitystietulehduksen oire ja elimistön keino poistaa limaa hengitysteistä. 

-Tavallisin yskän syy on ylähengitysteiden virusinfektio, mutta yskä voi olla merkki myös poskiontelo- tai välikorvantulehduksesta tai allergiasta.

• Virusinfektion alussa yskä on normaalisti kuivaa ärsytysyskää ja muuttuu limaisemmaksi lohkeavaksi yskäksi muutamassa päivässä.

• Yskä voi olla myös kumeaa tai haukkuvaa, jolloin se on merkki kurkunpääntulehduksesta.

-Kurkunpäätulehduksessa pienet lapset parahtavat tällöin usein itkemään yskiessään ja vanhemmat lapset kertovat, että yskiminen tekee kipeää.

• Kipu aiheutuu tulehtuneesta nielusta.

• Lapsilla yskä tulee usein syvältä. Tämä johtuu siitä, että hengitystiet tulehtuvat alaosistaankin.

-Hengityksen vaikeutuminen, tihentyminen ja lievä vinkuminen viittaavat keuhkoputkia ahtauttavaan tulehdukseen.

• Virustulehdukseen liittyvä yskä kestää normaalisti muutamasta päivästä pariin viikkoon. Yleensä kuume ja nuha paranevat ensin ja jäljelle jää ajoittaista yskimistä.

• Tässä toipumisvaiheessa saattaa esiintyä voimakkaitakin yskänpuuskia, erityisesti kylmässä ilmassa tai rasituksen yhteydessä.

• Toipumisvaiheen yskänpuuskat voivat joskus jatkua viikkojakin.

-Yli kaksi viikkoa jatkunutta yskää voidaan pitää pitkittyneenä. Pienillä lapsilla kyse voi olla uudesta virustartunnasta.

• Yskä ei siis johdukaan pitkittyneestä infektiosta vaan kahdesta peräkkäisestä taudista.

Virustulehduksen aiheuttamaan yskään ei ole parantavaa lääkettä, joten hoito on oireenmukaista. 

• Vesihöyryn lisäksi voi antaa tilapäisesti yskänlääkkeitä, joko ilman reseptiä saatavia tai lääkärin määräämiä.

- Runsas juominen pitää liman juoksevampana, jolloin se irtoaa yskimällä helpommin. Toisaalta syynä voi olla korva- tai poskiontelotulehdus, joiden toteaminen vaatii lääkärin tutkimusta.

• Piilevä infektiopesäke aiheuttaa usein nimenomaan yöyskimistä; päivät saattavat sujua varsin oireettomasti.

Kurkunpään virustulehdus aiheuttaa komean, haukkuvan yskän ja äänen käheyden.

• Toisinaan tähän liittyy sisäänhengityksen vaikeutumista ja rohinaa. Useimmat lapset sairastavat kurkunpäätulehduksen kerran tai kahdesti, mutta joillakuilla on taipumus saada niitä toistuvasti.

- Jos ongelmana on äänen käheys ja kumea yskä ilman sisäänhengitysvaikeutta, paras hoito on vesihöyry.

• Ilmankostutin kannattaa panna lapsen huoneeseen niin moneksi päiväksi kuin hänellä on oireita. 

- Jos ilmankostutin tai höyryhengityslaite kuumentaa vettä, on pidettävä huoli, ettei lapsi pääse polttamaan itseään kuumalla vedellä.

• Höyrytystä voidaan antaa myös kylpyhuoneessa suihkuttamalla, eikä vesihöyryn tarvitse olla kuumaa.

• Viileässä vesihöyryssä sekä lapsi että aikuinen jaksavat olla paremmin, ja lasta voi viihdyttää vaikkapa lukemalla satukirjaa hänen kanssaan.

Hengitystietulehdukseen liittyy eräillä lapsilla tihentynyt, ähkyvä ja toisinaan vinkuva hengitys. Kyse on tällöin ahtauttavasta keuhkoputkentulehduksesta, jonka infektio on laukaissut.

• Keuhkoputkiin kertyy limaa, ja ne saattavat supistua kuten astmassa. 

• Tälläiset kohtaukset ovat yleisempiä alle kolmi-vuotiailla, ja useimmiten taipumus keuhkoputkien supistumiseen häviää lapsen kasvaessa.

- Ahtauttavan keuhkoputkentulehduksen hoidoksi ei riitä vesihöyry, joten lapsi on syytä viedä lääkäriin.

• Lapsi on hyvä viedä lääkärin vastaanotolle myös silloin, kun yskään liittyy hengitysvaikeuksia, voimakasta väsymystä, voimakkaita yskänpuuskia tai imemisen häiriintymistä.

- Lääkärin tutkimusta tarvitaan myös silloin, kun yskän syyksi epäillään vieraan esineen joutumista hengitysteihin, yskä pitkittyy yli parin viikon kestoiseksi tai pitkittynyttä yskää esiintyy ilman muita infektion merkkejä.

Välikorvatulehdus:

Välikorvatulehdus on erityisesti alle kaksivuotiaiden lasten yleisin bakteeri-infektio. Vuoden ikään mennessä noin 40 prosenttia lapsista ja kahden vuoden ikään mennessä noin 70 prosenttia on sairastanut vähintään yhden välikorvatulehduksen, ja monilla se on toistuva vaiva.

• Välikorvatulehdus kehittyy yleensä hengitystieinfektion jälkitautina. Nenänielun limaisuus aiheuttaa välikorvaan johtavan korvatorven toiminnan häiriön ja tukkeutumisen.

- Tällöin nielussa eläville bakteereille syntyy otolliset olot, jotka aiheuttavat korvatulehduksen, jossa välikorvaan kertyy märkää, sen ulkoseinänä toimiva tärykalvo alkaa punottaa ja korva kipeytyy.

Korvatulehdusta on syytä epäillä, jos lapsi muutaman päivän nuhan jälkeen valittaa tai haroo korvaansa tai heräilee nukkumisen aikana jatkuvasti.

• Isommilla lapsilla tärkeä oire on kuulon heikentyminen.

• Joka neljäs korvatulehdus on kuitenkin kivuton, jolloin oireita ei voi havaita lapsen käyttäytymisestä.

Äkillinen välikorvatulehdus vaatii antibioottihoidon. Muut lääkkeet ja hoitotoimet ovat toissijaisia, ja niiden käyttö riippuu tilanteesta.

• Jos lapsen korvaa särkee, hänelle voi antaa särkylääkettä (esimerkiksi parasetamolia tai ibuprofeenia) kivunlievitykseen.

-Kun lapsen kipua lievitetään tehokkaasti, hän kykenee nukkumaan levollisesti ja saa voimia toipumiseen.

On arvioitu, että rintaruokinnasta ja ksylitolin ja maitohappobakteerien käytöstä on hyötyä välikorvatulehduksen ehkäisyssä.

• Lapsen allergiataipumus, vanhempien tupakointi, päivähoito suuressa ryhmässä ja yli vuoden ikään jatkuva tutin imeminen puolestaan altistavat lasta toistuville korvatulehduksille.

-Pitkään jatkunut oireeton korvatulehdus voi heikentää kuuloa pysyvästi.

Lapsella on kuumetta:

Kuume on useimmiten merkki elimistön tulehduksesta, joka johtuu virusten tai bakteerien tunkeutumisesta elimistöön.

• Yleensä se on ohimenevä, vaaraton ja jopa hyödyllinen ilmiö.

-Infektiotaudeissa kuume on osa elimistön puolustusreaktiota taudinaiheuttajaa vastaan. Kuume itse asiassa tuhoaa viruksia ja bakteereita.

Kuumeella ei ole virallisesti hyväksyttyä raja-arvoa. Kehon lämpötila vaihtelee vuorokaudenajan, ympäristön lämpötilan, vaatetuksen ja liikkumisen mukaan melkoisesti.

• Jos kuitenkin levossa olevan lapsen peräsuolilämpö nousee 38 asteeseen, lapsella on kuumetta.

• Kainalosta mitatut arvot vaihtelevat enemmän, mutta 37,5 asteen ylittäviä lukemia pidetään kuumeena.

-Jos lapsen posket hehkuvat punaisina ja silmät näyttävät kiiluvilta, hänen hengitystiheytensä on nopeutunutta ja hän on levoton ja kärttyinen, hänellä on kova kuume ja mahdollisesti muitakin tulehdusvaivoja.

• Kuumetta ei ole tarpeen alentaa lääkkeillä, jos lapsi voi muuten hyvin eikä kärsi kuumeesta. 
• Jos kuume nousee yli 39 asteen, lapselle tulee kuitenkin antaa kuumetta alentavaa lääkettä.

- Jos kuumeeseen liittyy joitakin liitännäisoireita, kuten päänsärkyä, kipuja tai harhoja, tai jos lapsella on taipumusta kuumekouristuksiin, hänelle tulee antaa kuumelääkettä jo huomattavasti aikaisemmin.

• Nykyään suositellaan lääkkeeksi parasetamolia (10-15 mg/kg/kerta-annos) tai ibuprofeenia (10-15 mg/kg/kerta-annos).

• Lääkkeen voi annostella lapselle oraalinesteenä, tablettina tai poretablettina.

Peräpuikkojen annosteleminen tuntuu lapsesta epämiellyttävältä ja niiden imeytyminen peräsuolesta on epävarmaa, joten niitä tulisi käyttää ainoastaan silloin, kun lapsi ei pysty ottamaan lääkettä suun kautta esimerkiksi oksennustaudin yhteydessä

-Kuumeisen lapsen huone pitää tuulettaa usein, sillä raitis ilma helpottaa oloa ja viileät vuodevaatteet tuntuvat mukavilta.

• Kun kuume nousee, lapsi voi kuitenkin olla kovin viluinen, jolloin vaatetusta ja peittoja voidaan lisätä. Tällöin oloa helpottavat myös lämpimät juomat.

• Kuumeinen lapsi nukkuu yleensä rauhallisemmin, jos hänellä ei ole liikaa vaatteita päällään. Peitoksi riittää pelkkä lakana.

Jos lapsi on levoton tai tuskainen, kuumetta voi yrittää alentaa pyyhkimällä ihoa lämpimään veteen kastetulla pyyhkeellä. Kun ihoa ei kuivata, elimistö pyrkii haihduttamaan veden iholta, jolloin lämpö hieman laskee.

-Kovin tehokas viilennys ei muutenkaan ole aiheellista lihassupistusten ja -värinöiden vuoksi. Ne nimittäin tuottavat lämpöenergiaa ja aiheuttavat kuumeen nousua. 

Joillakin lapsilla on taipumus nähdä tai kuulla jotakin outoa kovan kuumeen aikana. Tälläisten harha-aistimusten aikana lasta ei pidä jättää yksin, vaan häntä tulee rauhoitella erilaisin keinoin.

• Kuumeinen lapsi tarvitsee lepoa. Jos kuume on kova, lapsi ei jaksa enää touhuta vaan vetäytyy vapaa-ehtoisesti lepäämään.

• Kuume lisää lapsen perusnestetarvetta 12 prosenttia astetta kohden. Juotava saa olla sokeripitoista energiantarpeen tyydyttämiseksi ja viileää kuumeen alentamiseksi.

- Lapselta on hyvä mitata lämpö ainakin kaksi kertaa päivässä, vaikka saattaakin tuntua helpolta arvioida kuumeisuutta otsalta.

• Lapsen lämpö mitataan tavallisimmin digitaalimittarilla kainalosta, sillä peräsuolesta mittaaminen tuntuu lapsesta epämiellyttävältä.

• Nykyisin lämpöä on mahdollista mitata myös lapsen korvakäytävästä. Tälläinen mittari on nopea, luotettava ja helppokäyttöinen mutta melko kallis.

Jos kuumetauti jatkuu pitkään, lapsen yleisvointi kärsii tai jos hänen olemuksensa muuttuu, hänet on vietävä lääkäriin.

-Myös alle kolmen kuukauden ikäinen kuumeinen lapsi tulisi viedä lääkäriin. Näin tulisi iästä riippumatta toimia myös silloin, jos lämpö nousee yli 40 asteen tai lapselle tulee kuumekouristuksia

Kova kuume ja lämmön nopea nousu voivat aiheuttaa lapselle kuumekouristuksen. Kouristelun aikana lapset kädet ja jalat nykivät ja jäykistelevät symmetrisesti eikä häneen saa kontaktia.

• Tyypillinen kohtaus kestää muutaman minuutin, minkä jälkeen lapsi tulee tajuihinsa mutta on usein väsynyt.

• Kuumekouristus ei ole merkki epilepsiasta, eikä siitä ole haittaa lapsen myöhemmälle kehitykselle.

On tärkeää estää lasta vahingoittamasta itseään kouristuksen aikana ja varmistaa, että hän pystyy hengittämään esteettömästi.

• Vaatteet on syytä poistaa, jotta kuume saataisiin laskemaan. Lisäksi on hyvä avata ikkunat huoneilman viilentämiseksi.

-Kuumekouristus menee yleensä ohi muutamassa minuutissa, mutta jos niin ei käy tai lapsi on kohtauksen jälkeen sekava, oksenteleva,kivulias tai käyttäytyy muuten poikkeavasti,vanhempien tai hoitajan tulee ottaa yhteyttä lääkäriin oireiden syyn selvittämiseksi.

Kuumeista lasta hoidettaessa on hyvä muistaa, että kuume on oire eikä tauti, joten kuumeen aiheuttajan selvittely täytyy aina pitää mielessä.

• Jos lapsi on hyväkuntoinen häntä voi kuumeisena huoletta hoitaa kotona 3-4 päivää.

• Useissa virustulehduksissa kuume kestää useita päiviä. Kuumetaudin jälkeen lasta on hyvä

•  pitää sisällä vähintään yksi kuumeeton päivä, jolloin hän ehtii toipua ennen päiväkotiin tai kouluun menemistä.

-Näin vältytään helpommin myös taudin pitkittymiseltä ja jälkitaudeilta.

Infektiokierteinen lapsi:

Infektiokierteisellä lapsella on jatkuvasti nuhakuumeita, ja ne ovat tavallista hankalampia. Lapsi saa jälkitauteina toistuvasti pitkittynyttä yskää ja nuhaa, välikorvatulehduksia, nielurisatulehduksia tai poskiontelotulehduksia.

• Toistuviin infektiotauteihin sairastuvan lapsen puolustusjärjestelmässä ei silti yleensä ole häiriöitä, vaan kyseessä on ikään liittyvä ja ohimenevä ilmiö.

-Lasta tulisi tällöin hoitaa mahdollisuuksien mukaan kotona tai perhepäivähoidossa infektiokontaktien rajoittamiseksi

• Hoidossa on erityisesti taattava lapsen riittävä lepo, nesteensaanti ja oireiden helpottaminen.

-Lääketieteellisesti hoito aloitetaan hengitysteiden huolellisella tutkimisella. Röntgenkuvauksella tarkistetaan keuhkot ja poskiontelot tulehduspesäkkeiden varalta ja kitarisaröntgenkuvauksella arvioidaan kitarisan kokoa. 

• Nielurisojen koko ja arpisuus voidaan todeta kliinisessä tutkimuksessa

Toistuvissa välikorvatulehduksissa kitarisan poistosta ei ole havaittu hyötyä. Sen sijaan voidaan asentaa putket lapsen tärykalvoihin.

"Korvien putkitukseen päädytään yleensä siinä vaiheessa, kun lapsi kärsii toistuvista korvatulehduksista tai lapselle kehittyy liimakorvatauti. Yleislääkäreille annettujen hoitosuositusten mukaan lapsi ohjataan korvatautien erikoislääkärille putkitukseen, jos hän sairastaa puolessa vuodessa kolme tai vuodessa neljä korvatulehdusta."

-Putkitus tehdään myös silloin, jos lapsella on ns liimakorva eli hänen välikorvassaan esiintyy pysyvästi eritettä, mikä varmentuu kahden-kolmen kuukauden seurannan aikana

• Huomionarvoista on myös se, että korvatulehduksen aikana lapsen kuulo laskee jopa noin 30dB, mikä on varsin merkittävä kuulonalenema.

"Mikäli tärykalvoputkien asettamiseen päädytään, vanhemmat varaavat ajan ja tulevat sovittuna päivänä toimenpiteeseen"

https://www.mehilainen.fi/lasten-mehilainen/ilmastoitu-korva-voi-hyvin 

(korvien putkittamisesta)

-Toistuvissa nielurisatulehduksissa tehokkain apu on nielurisojen poisto. Toistuvissa poskiontelotulehduksissa on puolestaan hyötyä poskionteloiden huuhtelusta 

"Poskionteloiden huuhtelussa punktioneula viedään nenäkäytävän sivuseinän puudutetun limakalvon läpi poskionteloon, jonka kautta poskiontelo huuhdellaan lämpimällä keittosuolalla. Osaavissa käsissä tehty puudutus ja poskiontelohuuhtelu eivät ole kivuliaita toimenpiteitä. Huuhteluvesi sekä mahdollinen erite kulkeutuu normaalia tyhjenemiskanavaa pitkin nenäontelon kautta ulos."

https://www.mehilainen.fi/pitkittynyt-ysk%C3%A4-voiko-syy-l%C3%B6yty%C3%A4-poskionteloista

(Miten poskionteloiden huuhtelu tapahtuu)

Eräillä imeväisikäisillä lapsilla saattaa ilmetä erityisen runsasta pulauttelua löysän ruokatorven ja mahalaukun yhtymäkohdan vuoksi.

• Tällöin ruokaa kulkeutuu tavallista runsaammin mahalaukusta ylöspäin, jolloin hapan mahansisältö saattaa ärsyttää kurkkua, joutua hengitysteihin ja aiheuttaa erityisesti yöllistä yskää ja limaisuutta.

-Infektiokierteisellälapsella tämä ongelma saattaa vaatia tutkimuksia (ruokatorven pH-mittaus, tähystys ja isotooppitutkimus) ja hoitoa.

-Lapsen sairastuminen infektiotauteihinon osin yksilöllistä, mutta osaan sairastumisherkkyyteen vaikuttavista tekijöistä voidaan vaikuttaa.

• Infektiokierteen ehkäisyssä on ensisijaisen tärkeää pyrkiä poistamaan lapsen elinympäristössä ilmansaasteet.

• Yleisin hengitysteitä ärsyttävä saasta on tupakansavu. Limaisuutta saattaa aiheuttaa myös allergisuus,eläinten karvojen epiteelille tai huonepölylle.

Lapsen yleiskunto alkaa vähitellen kärsiä toistuvista tulehduksista ja lääkekuureista. Pahimmassa tapauksessa jopa hänen kasvunsa saattaa hidastua.

• On siis ensiarvoisen tärkeää, että lapsi syö monipuolista ruokaaja lepää riittävästi. Runsas ulkoilu ja liikkuminen karaisevat lasta ja kohottavat kuntoa.

-Päiväkotiympäristö altistaa lasta infektiokierteen syntymiselle, koska tartuntakontakteja on isossa lapsiryhmässä usein.

• Päiväkotihenkilökunta voi tosin monin tavoin estää tulehdusten leviämistä. Hoitajien käsihygienia on ensiarvoisen tärkeää.

• Erityisesti desinfioivan käsihuuhteen käyttö vähentää tartuntojen leviämistä.

• Päiväkodissa työskentelevän hoitajan tulee desinfioida kätensä jokaisen hoitamansa lapsen välillä esimerkiksi vaippojen vaihdon yhteydessä, aina ennen ruokiin tai ruokailuvälineisiin koskemista sekä WC:ssä käynnin jälkeen.

-Vanhempien kanssa on syytä keskustella lasten tulehdustautien hoidosta, jotta vanhemmat eivät toisi puolikuntoisia lapsia päiväkotiin. Näin mahdollisia tartuttajia tulee lapsiryhmään vähemmän.

Lapsella on vatsatauti:

Lasten vatsataudeista valtaosa on virusten aiheuttamia. Tärkeimmät ovat rotavirus,adenovirusja pieni pyöreä virus (PPV).

• Kaikki nämä virukset tarttuvat herkästi. Suolistotulehduksen oireita ovat pahoinvointi, oksennukset, ripulointi ja kuume.

-Käytännössä taudin aiheuttajan tietäminen potilaittain ei ole tärkeää, koska kaikkien ripulitautien hoitolinjat ovat samanlaiset.

Lapsen äkillinen vatsatauti alkaa yleensä huonovointisuudella, jolloin lapsi ei halua syödä mitään. Pahoinvointi muuttuu usein oksenteluksi ja voiolla niin rajua, ettei lapsi kykene juomaan mitään tai oksentaa juomisen jälkeen välittömästi.

• Muita oireita ovat löysät ulosteet ja lämmönnousu. Lisäksi lapsella voi olla kouristuksenomaisia vatsakipuja, jotka tulevat ja menevät ohitse itsestään.

Virusripuleihin ei ole parantavaa lääkettä. Lapsille ei myöskään yleensä käytetä ripulointia hillitseviä lääkkeitä.

• Tärkeintä hoidossa on turvata lapsen nesteen- ja suolojensaanti. Taudin alkuvaiheessa lapsen vasta rauhoitetaan antamalla hänelle ainoastaan juomista.

• Sokeroidut mehut ja apteekista saatava nestetasapainon korjausliuos (Osmosal Novum). Hiilihappoisia virvoitusjuomia ei suositella, koska ne ärsyttävät vatsaa entisestään.

-Alkuvaiheessa nestettä tarjotaan pieninä erinä ja tiheästi esimerkiksi lusikalla. Viileiden juomien tarjoaminen helpottaa usein huonoa oloa.

• Oksentelu loppuu "yleensä"päivässä (tämä tietysti tapauskohtaista). Sen rauhoittumisen jälkeen lapselle tulee antaa runsaasti juomista, jotta mahdollisesti syntynyt nestehukka korjautuisi.

-Kun lapsi haluaa, hänelle voidaan antaa tavallista kevyttä  ruokaa heti, kun lapsi kykenee syömään. Aluksi ruoka tarjoillaan pieninä annoksina.

• Ruokavaliosta on syytä poistaa kovin rasvaiset ja kaasua muodostavat ruoka-aineet, kuten kaali ja herneet, jotta lapsen suolisto ei ärsyyntyisi entisestään.

• Maitotuotteiden käytön rajoittaminen ei ole tarpeellista. Erityisesti lactobacillus GG-maitohappobakteeria (Gefilus) sisältävät tuotteet ovat suositeltavia, koska ne sekä ehkäisevät ennalta vatsatautia että nopeuttavat siitä toipumista.

-Myös pitkä paastoaminen hidastaa vatsataudista toipumista, koska suoli tarvitsee ruokaa normaalin toimintansa säilyttämiseen.

Kaikkein tärkeintä on kuitenkin havainnoida lapsen yleisvointia. Jos lapsi ei jaksa leikkiä tai jos oksentelu ja ripuli jatkuvat runsaina eikä kuume laske, on syytä epäillä liiallista nestehukkaa.

• Nestehukasta kertovat myös kuiva, kurtulle menevä iho, kuiva suu ja lakiaukileen tai silmien meneminen kuopalle. 

-Runsas nesteenmenetys voi olla lapselle jopa hengenvaarallista, ja selvästi kuivuneet lapset on syytä hoitaa sairaalassa, joko nenä-mahaletkun tai suonitiputuksen avulla annettavalla nesteytyksellä.

Vatsataudit ovat virusten aiheuttamia, ja ne tarttuvat herkästi eritteiden välityksellä. Lapsen hoitamisen jälkeen kädet tuleekin pestä huolellisesti.

• Vatsataudin alussa lapsi on väsynyt ja nukkuu mielellään paljon. Kun kuume on laskenut ja oksentelu ja ripuli lakkaavat, lapsi toipuu nopeasti.

-Yleensä vatsatauti kestää muutaman päivän.Vointinsa mukaan lapsi voi sen jälkeen mennä päivähoitoon tai kouluun.

Lapsella on silmätulehdus:

Silmäluomen sisäpintaa ja silmän valkoista osaa peittää yhtenäinen ohut kalvo, silmä sidekalvo, joka voi ärtyä ja tulehtua useammastakin syystä.

• Tulehduksessa silmä alkaa punoittaa ja vuotaa kyynelnestettä. Itse silmä ei ole tällöin tulehtunut vaan ainoastaan sen pintakalvo.

• Sidekalvotulehduksen voi aiheuttaa virus,bakteeri, allergia tai mekaaninen ärsytys, kuten roskan joutuminen silmään.

-Jos silmä alkaa rähmiä, kyseessä on useimmiten sidekalvon bakteeritulehdus. Selvimmin rähmiminen näkyy aamulla lapsen herätessä: silmäkulmassa on runsaasti kellertävää eritettä ja silmiä on vaikea saada auki.

• Bakteerin aiheuttama silmätulehdus vaatii hoidoksi antibioottipitoisia silmätippoja, ja lääkärissäkäynti on aiheellinen.

-Tulehdus voi myös tarttua muihin lapsiin, minkä vuoksi päivähoidosta on syytä olla pois niin kauan kuin rähmimistä kestää.

Lapsella on virtsatietulehdus:

Virtsatietulehduksia esiintyy enemmän tytöillä kuin pojilla muun muassa siitä syystä, että tyttöjen virtsaputki on lyhyempi.

• Tulehdus on seurausta bakteerin pääsystä virtsaputken kautta virtsarakkoon. Aiheuttajabakteeri on yleensä peräisin lapsen omasta suoliston bakteerikasvustosta.

• Virtsatietulehdus vaatii aina antibioottihoitoa ja sen jälkeen huolellista jälkiseurantaa.

-Isoilla lapsilla kirvely virtsatessa ja tihentynyt virtsaamisen tarve viittaavat tulehdukseen, mutta pienillä lapsilla oireet ovat usein epämääräisiä.

• Pelkkä kuume, vatsakipu tai oksentelu saattaa olla virtsatietulehduksen oire. Kuumeiselta lapselta on hyvä tutkia aina virtsanäyte, kun kuumeelle ei tunnu löytyvän selkeää syytä.

-Jos epäillään virtsatietulehdusta, lapsi tulee aina viedä lääkärin tutkittavaksi. Tulehduksen toteaminen vaatii virtsanäytettä, josta tutkitaan tulehdussolujen ja bakteerien määrä.

Yleensä virtsatulehdus hoidetaan suun kautta annettavalla antibioottilääkityksellä. Pienet lapset tosin otetaan usein sairaalahoitoon, jossa tulehdus hoidetaan suonensisäisellä antibioottilääkityksellä.

• Virtsatulehdukset voivat myös uusiutua. Lapsen virtsaa on tämän vuoksi syytä seurata säännöllisin näyttein parin vuoden ajan virtsatietulehduksen jälkeen.

Rokotukset ja rokot:

Rokotukset ovat tärkeä osa suomalaisen lapsen terveydenhoitoa. Ne tarjoavat suojan eräitä vakavia infektiotauteja vastaan, ja niiden avulla on jopa onnistuttu hävittämään osa taudeista.

• Rokotukset ovat vapaaehtoisia, ja vanhemmilla on oikeus päättää, rokotetaanko lapsi vai ei. 

• Yksittäisen lapsen rokottamisesta hyötyy koko yhteiskunta, sillä kattavalla rokotusohjelmalla estetään epidemioiden puhkeaminenväestössä.

-Suomessa rokotuksilla estetään lasten sairastuminen useaan vakavaan infektiotautiin: 

• Hinkuyskä
• Kurkkumätä
• Jäykkäkouristus
• Polio
• Tuhka- ja vihurirokko
• Sikotauti
• Hemofilustauteihin (Hib)
• Pneumokokkitauteihin
• Rota-virusripuli
• Influenssa

Isorokko ja tuberkuloosi on saatu hävitettyä Suomesta rokotusten avulla. Nykyään ei tarvitse enää rokottaa kaikkia vastasyntyneitä tuberkuloosia vastaan, vaan ainoastaan riskiryhmiin kuuluvat lapset.

• Myös A- ja B-hepatiittirokotteet annetaan riskiryhmiin kuuluville lapsille.
• Maksullisia rokotteita on saatavissa mm.vesirokkoa ja 9-15-vuotiaille tytöille HPV-virusta vastaan.
• Ulkomaille matkustavien lapsiperheiden on tärkeää aina tarkistaa hyvissä ajoin ennen matkaa kyseisessä maassa tarvittava rokotussuoja.

-Rokottamisen periaate on yksinkertainen ja luonnollinen. Siinä elimistö kohtaa samoja taudinaiheuttajia kuin infektiossakin, mutta vaarattomina.

• Rokotteen aikaansaama suoja perustuu siihen, että lapsen omat solut synnyttävät vastustuskyvyn. 

-Se syntyy siis samalla tavalla kuin vastaavassa infektiotaudissa. Oleellisena erona on se, että rokottamalla lapsi saa vastustuskyvyn taudille ilman, että hän joutuu alttiiksi taudin vakaville vaikutuksille.

-Rokotteet samoin kuin taudinaiheuttajat sisältävät elimistön vieraiksi tunnistamia aineita (antigeenejä). Ne saavat aikaan puolustussolujen heräämisen, kypsymisen ja vasta-ainetuotannon käynnistymisen. 

• Tieto kohdatuista antigeeneistä tallentuu niin sanottuihin muistisoluihin. Kun elimistö seuraavan kerran kohtaa vastaavia taudinaiheuttajia, vasta-ainetuotanto käynnistyy muistisolujen avulla nopeasti. 

-Näin elimistö kykenee voittamaan taudinaiheuttajan ilman sairastumista.

Vastasyntynyt lapsi on hyvin suojassa infektiotauteja vastaan, koska hän on saanut äidiltä raskauden aikana istukan kautta vasta-aineita. 

-Yhdessä rintamaidon suojavaikutuksen kanssa ne suojaavat lasta niiltä taudeilta, joille äiti on vastustuskykyinen.

• Äidiltä saatu suoja kestää kuitenkin vain muutamia kuukausia. Rokotukset on siten syytä aloittaa jo ensi kuukausien aikana, heti kun lapsen elimistö on kypsä muodostamaan vasta-aineita.

-Paras suoja saadaan noudattamalla asiantuntijoiden laatimaa rokotusohjelmaa mahdollisimman tarkoin. Joskus rokotuksia joudutaan siirtämään esimerkiksi perheen matkan tai lapsen sairastamisen takia.

• Lapsen rokottamatta jättämisestä tai rokotuksen siirtämisestä kannattaa aina neuvotella terveydenhoitajan tai lääkärin kanssa. 

• Tilanteet jolloin rokottaminen ei ole terveydellisistä syistä mahdollista, ovat varsin harvinaisia.

• Jos lapsi on saanut vakavan sivuvaikutuksen jostakin rokotteesta,samaa rokotetta ei enää anneta.

Rokotukset aiheuttavat osalle rokotetuista sivuvaikutuksia.Useimmissa tapauksissa on kyse vaarattomasta, itsestään ohimenevästä oireesta, kuten rokotuskohdan punoituksesta tai aristuksesta, kuumesta tai tilapäisestä ärtyisyydestä.

• Tällöin puhutaan rokotusreaktiosta.

-Lapsen oloa voi helpottaa antamalla hänelle parasetamoliperäpuikon. Vakavia sivuvaikutuksia ovat esimerkiksi kouristukset ja voimakkaat yliherkkyysreaktiot jotakin rokotteen ainesosaa 

vastaan.

• Kaikille lapsille annettavien rokotusten lisäksi B-hepatiitti-antigeenin kantajaäitien lapsille annetaan HBv-rokote heti synnytyssairaalassa ja tehosterokotus neuvolassa.

• HBv-rokote suojaaveren välityksellä tarttuvalta maksatulehdukselta.

Rokkotaudit, joita lapset edelleen potevat:

Vesirokko on erittäin tarttuva: tartuntaan riittää oleskelu samassa huoneessa ja esimerkiksi perheenjäseniin tauti tarttuu lähes sataprosenttisen varmasti. 

• Vesirokon itämisaika on kahdesta kolmeen viikkoa.
• Tauti alkaa yleensä ihottumalla. Vartaloon ilmestyy punoittavia paukamia, joista osa muuttuu nopeasti rakkuloiksi.

-Rakkulat samenevat, menevät rikki ja arpeutuvat parin päivän kuluessa. Uusia paukamia muodostuu noin 3-4 päivän ajan.

• Useimmilla lapsilla esiintyy lisäksi yleistä sairauden tunnetta, kuumetta, ruokahaluttomuutta, väsymystä ja kutinaa ihottuman puhkeamisen aikaan tai jo sitä edeltävinä päivinä.

-Vesirokko paranee yleensä itsestään noin viikossa. Kutina on lapselle kiusallinen vaiva vesirokon aikana, ja hänen oloaan voi helpottaa muun muassa viileillä pyyhkeillä ja suihkulla.

• Jos ihon kutina aiheuttaa kovaa raapimista tai unihäiriöitä, lapselle voidaan aloittaa antihistamiini lääkitys.

• Jälkitaudit ovat harvinaisia.

Tulirokko on streptokokkibakteerin aiheuttama infektio. Se on ainoa rokkotauti, joka vaatii antibioottilääkityksen.

• Jos lapsella epäillään tulirokkoa, hänet on aina syytä viedä lääkärin tutkittavaksi. Tulirokko tarttuu melko helposti pisaratartuntana, ja sen itämisaika on vain muutama päivä.

-Taudin oireita ovat:

• Kuume
• Päänsärky
• Nielutulehdus
• Punottava turpea kieli
• Ihottuma, joka yleensä ilmenee hentona ihon punoituksena etenkin kasvoissa ja vartalossa.

-Tulirokko paranee hyvin antibiooteilla, ja sen jälkitaudit ovat harvinaisia. Hoitamaton tulirokko voi sen sijaan aiheuttaa useita vakavia jälkitulehduksia kuten nivel-,munuais-tai sydäntulehduksia.

Vauvarokko eli kolmen päivän kuume on alle kaksivuotiaidenlasten virustauti, jonka aiheuttaja on herpes-6-virus.

• Tauti alkaa kolme päivää kestävällä kovalla kuumeella, jonka aikana voi esiintyä tavanomaisia nuhakuumeen oireita.

-Kun kuume laskee ilmaantuu punaläiskäinen tai-näppyläinen ihottuma, joka alkaa usein korvien seutuvilta ja leviää kasvoihin, niskaan ja vartaloon 

• Ihottuman voimakkuus vaihtelee, ja se kestää muutamia päiviä.

• Vauvarokko paranee itsestään eikä aiheuta jälkitauteja.

Etenkin loppukesällä ja syksyllä lapsilla saattaa esiintyä kuumetautia, johon liittyy rakkuloita ja näppylöitä suussa ja ihossa, etenkin käsissä ja jaloissa.

• Suutulehdusta voi edeltää kurkku- ja vatsakipu. Kyseessä on enteroviruksen aiheuttama rokkotauti, enterorokko, jota kutsutaan myös käsi- ja suutaudiksi.

Tauti paranee itsestään viikossa eikä aiheuta jälkitauteja.

Viides rokkotauti on parvoviruksen aiheuttama parvorokko, jossa poskiin ilmaantuu aluksi voimakas punoittava ihottuma. 

• Alkuvaiheen jälkeen ihottuma leviää vähitellen vartaloon ja raajoihin ja muodostaa verkkomaisia kuvioita ihoon. 

• Ihottuma kestää yleensä muutaman päivän, mutta osalla lapsista se toistuu useita kertoja parin viikon ajan.

• Auringonvalo ja ponnistelu pahentavat ihottumaoireita.

-Tautiin sairastuvat lapset ovat yleensä leikki-iän ohittaneita ja pysyvät sairaudenkin ajan erittäin hyväkuntoisina.

• Tauti paranee itsestään eikä aiheuta jälkitauteja.

Mononukleoosi on Epstein-Barrin viruksen aiheuttama infektio, jossa esiintyy kuumetta, kaulan imusolmukkeiden turpoamista, nielurisatulehdusta, ihottumaa ja silmäluomien turvotusta.

• Myös lapsen perna ja maksa voivat suurentua tilapäisesti.

-Mononukleoosissa kuumeilu kestää yleensä noin viikon mutta joissakin tapauksissa useitakin viikkoja.

• Mononukleoosi paraneekuitenkin itsestään, eikä antibioottihoidosta ole siinä apua.

Lapsen iho oireilee:

Vaippaihottuma on virtsan tai ulosteen aiheuttama ärsytysihottuma. Se ilmenee ihon punoituksena, jonka voimakkuus vaihtelee aaltomaisesti.

• Vaippaihottuman hoidoksi riittävät puhtaus, ilmakylvyt ja ihon perusrasvaus.

• Vaippoja kannattaa vaihtaa useasti, jotteivät eritteet jää ärsyttämään lapsen ihoa.

Märkärupi on ihon bakteeritulehdus, jonka tyypillinen oire on märkivä ja rupeutuva näppylä iholla.

• Vauvoilla märkärupi voi myös vaivata laajempinakin punoittavina ja rakkulaisina ihoalueina.

-Märkärupea voi esiintyä missä tahansa kehonosassa, mutta yleensä se alkaa kasvoista. Se leviää kosketustartuntana esimerkiksi lapsen hoitopaikassa.

• Pienellä alueella esiintyvä märkärupi voidaan hoitaa antibioottivoiteella, mutta usein joudutaan turvautumaan myös suun kautta annettavaan antibioottilääkitykseen, jotta hoitotulos olisi pysyvä.

Ontelosyylät eli molluskat ovat viruksen aiheuttamia. Ne näkyvät ihossa vaaleina näppylöinä, joissa on keskellä kuoppa.

• Ne eivät yleensä aiheuta lapselle vaivoja.

-Ontelosyylät paranevat itsestään, mutta niiden paraneminen saattaa kestää jopa vuoden. Jos ontelosyyliä on runsaasti tai ne kutiavat ja tulehtuvat herkästi, lääkäri voi poistaa ne pihdeillä nyppimällä.

Syyliä on erilaisia, ja useimmiten niitä on jaloissa tai käsissä. Myös ne ovat ihon virusperäinen sairaus ja paranevat aikaa myöten itsestään.

• Syyliä voi hoitaa laastareilla, voiteilla ja jäädyttämällä.

Syyhy on syyhypunkin aiheuttama erittäin kutiseva ihottuma, joka näkyy näppylöinä raajoissa ja vartalossa.

• Syyhyyn on olemassa tehokas paikallishoito, joka annetaan samalla kertaa koko perheelle.

• Vaatteet ja liinavaatteet tulee pestä huolellisesti uusintatartunnan estämiseksi.

Täit vaivaavat päiväkoti- ja kouluikäisiä lapsia etenkin syksyisin. Ne havaitaan yleensä hiuksissa esiintyvistä valkoisista saivareistaan (munistaan).

• Useimmiten täit asustavat hiusrajassa korvien takana. Niiden esiintyminen ei välttämättä johdu huonosta hygieniasta, vaan ne voivat siirtyä vaikkapa hattuhyllyllä helposti päähineestä toiseen.

• Täit paranevat niiden hävittämiseen tarkoitetulla apteekissa myytävällä shampoolla. Hoitotulos varmistetaan täikammalla, jolloin kuolleet täit ja saivareet saadaan pois hiuksista.

• Vuodevaatteet on syytä pestä huolellisesti uusintatartunnan välttämiseksi.

Kihomato on noin senttimetrin mittainen ja vajaan millimetrin levyinen valkea sukkulamato, joka elää suolen loppupäässä.

• Tauti tarttuu munista, joita naaraat munivat peräaukon seutuun öisin. Tartunnasta kestää oireiden alkuun jopa kaksi kuukautta.

-Tärkein oire on kutina peräaukon seudussa etenkin öisin. Tauti varmistetaan etsimällä matoja ulostenäytteestä tai teippikokeella, jolloin lapsen peräaukon päälle asetetaan yön ajaksi teippi.

• Teippi poistetaan aamulla ja tutkitaan, onko siihen yön aikana takertunut matoja tai munia.

Hoitona käytetään matokuuria. Usein on syytä hoitaa koko perhe, ja vuodevaatteet on pestävä huolellisesti.


Lähteet: 

Lapsen aika 
Sanoma Pro Oy, Helsinki
Painos 2013
Tuija Ohanen, Marjo Ritmala, Tuula Sivèn, Riitta Vihunen ja Marika Vilèn