Lähihoitajan historia

• Lähihoitajan ammattinimike on ollut olemassa 1990-luvun alusta saakka ja ammatti on vakiintunut työelämään.

    ^

     Ammatin historia liittyy kehitykseen, joka on tapahtunut tuon ajan hyvinvointipolitiikassa, palvelujärjestelmän muotoutumisessa, ajattelutavoissa ja ihmistiedon sekä tutkimuksen kehityksessä.

• Keskiajalla ihmiset ovat tulleet hoidetuksi omissa kodeissaan, perheen, suvun ja kyläyhteisön piirissä -> Auttaminen tai "vaivaisten" holhous" on perustunut kristinuskolle luontaisen armeliaisuuden varaan. 

Keskiajalla vanha tai vammainen vailla perhettä tai sukua tämän osaksi osaksi tuli kerjuu, kiertolaisuus tai huutolaisuus 

  

  -Tämä tarkoitti että kunnan viranomaiset tarjosivat lapsia, vanhuksia ja vaivaisia ihmisiä taloihin elätiksi mahdollisimman pientä ylläpitokorvausta vastaan -> Tarjoustilanteet tapahtuivat toreilla ja muilla julkisilla paikoilla -> Tarpeeksi iso ja vahva lapsi tai hyväkuntoinen naispuolinen vanhus pääsivät taloihin parhaiten, koska heitä voitiin käyttää työvoimana.

1. Kiertolaisuus tai pitäjänkierto tarkoittaa tarkoitti, että ihmiset siirtyivät eri paikkakunnille saadakseen yöpymispaikkoja ja ruokaa taloista.

• Kerjääminen tarkoitti tarkoitti samaa asiaa kuin tänäkin päivänä eli ruuan, tarvikkeiden ja rahan pyytämistä parempiosaisilta vetoamalla omaan heikkoon tilanteeseen.

Keskiajasta eteenpäin seurakunnat aloittivat köyhistä huolehtimisen ja 1600-1700 luvulla köyhäinhoito säädettiin pakolliseksi.

• 1700-luvulla otettiin käyttöön ruotuarmeijan ohella ruotuhoito.Vaivaishoidon menetelmänä se tarkoitti, että huollettava annettiin muutaman talon huollettavaksi vuorollaan -> Ruotulaisen oli tehtävä työtä talolle kykyjensä ja voimiensa mukaan.

Lääninsairaalat aloittivat toimintansa 1700- ja 1800-luvun vaihteessa. 

• Lasarettiosastoilla hoidettiin potilaita yleissairaalapaikoilla ja kuppaa sairastavia kuppaloissa.
• Vastaanottolaitokset oli tarkoitettu mielisairata varten

Sairaanhoitajaksi kelpaavan naisen tuli olla keski-ikäinen, terve, kestävä, hiljainen, kunnollinen ja siivo

• Ensimmäiset valtion yleiset sairaalat syntyivät 1850-luvulla. 

Ennen virallista hoitajakoulutuksen alkua hoitajan työ oli yksilökeskeistä ihmisen auttamista. 

1. Tietopohja oli vähäinen ja tieto perustui vaistoon, intuitioon ja kokemukseen. 
2. Hoitamista ja lääkitsemistä oli opittu sukupolvelta toiselle ja toimintaa ohjasi auttamisen halu ja velvollisuuden tunto.

1900-luvun alussa sairaanhoidon koulutus maassa oli kirjavaa, ja vuonna 1919 perustettiin lääkintöhallituksen toimesta komitea, jonka tehtävä oli koulutuksen yhtenäistäminen.

• Vuonna 1929 tuli voimaan sairaanhoitajakoulutusta koskeva laki ja asetus. ->Sen mukaan diakonissat saivat toimia sairaanhoitajina diakonissalaitosten sairaaloissa ja lääkintöhallituksen luvalla myös kiertävinä sairaanhoitajina, pehoitajina leprasairaaloissa sekä kaatumatautisten ja vajaamielisten hoitolaitoksissa.¨
• Täydennyskoulutusta järjestettiin ja tätä kautta hoitaja pystyi erikoistumaan terveyssisareksi.

Vielä 1920-luvulla kotisairaanhoidosta huolehtivat kiertävät terveyssisaret. Laki terveyssisarista tuli voimaan vuonna 1944.

• Ammattihoitajan harjoittamana kodinhoito alkoi Mannerheimin lastensuojeluliiton lapsiperheiden kotiavusta -> 1930-luvulla koulutettiin ensimmäisiä kodinhoitajia ja myöhemmin 1950-luvulla vanhustyön keskusliiton toimesta sai alkunsa vanhusten kotipalvelu
• Myöhemmin 1950-luvulla kodinhoitajien työtä olivat kaikki perheeseen, kodin- ja karjanpitoon liittyvät tehtävät

Välirauhan vuonna 1941 perustettiin Suomen Punaisen ristin Apusisarjärjestö, joka koulutti apusisaria sotilassairaaloihin. -> Tätä koulutusta voidaan pitää apuhoitajakoulutuksen esivaiheena.

Myöhemmin vuonna 1957 aloitettiin apuhoitajien koulutus Helsingin diakonissalaitoksella. 

• Koulutus toteutettiin ammattikasvatushallinnon hyväksymän opetussuunnitelman mukaan, ja se oli puolentoista vuoden mittainen. Koulutusta edelsi puolen vuoden työharjoittelu.

Kansanterveyslaki vuodelta 1972 ja sosiaalihuoltolaki vuodelta 1984 ovat edellyttäneet väestön terveydestä ja hyvinvoinnista huolehtimisen niin, että hoitajia erilaisilla nimikkeillä on tarvittu huolehtimaan ihmisten tarpeista hyvinkin laajasta.

• Vuonna 1975 koulutettuja apuhoitajia oli 18 500 ja keskiasteen koulu-uudistuksessa vuonna 1987 aloitettiin ylioppilas- ja peruskoulupohjaiset perushoitajakoulutukset lähes lähes kaikissa sairaanhoito-oppilaitoksissa -> Ensimmäiset perushoitajat valmistuivat 1986

Tutkintouudistuksessa 1990-luvun alussa haluttiin synnyttää ammattikunta, jonka tiedot ja taidot mukautuvat erilaisiin tilanteisiin ja tulevaisuuden tarpeisiin. 

• Vuonna 1993 sosiaali- ja terveysalojen peruskoulutus yhdistettiin ja aloitettiin lähihoitajatutkintoon johtaja koulutus eli lähihoitajakoulutus -> Näin väistyivät esimerkiksi nimikkeet hammashoitaja, jalkojenhoitaja, kehitysvammaistenhoitaja, kodinhoitaja, kuntohoitaja, lastenhoitaja, lääkintävahtimestari-sairaankuljettaja,mielenterveyshoitaja,perushoitaja ja päivähoitaja -> Nimikkeet ja aikaisemman työn kohteet voidaan tänä päivänä tunnistaa lähihoitajatutkinnon osaamisaloissa.

Lähihoitajan työ on muuttunut ja tulee jatkossakin muuttumaan, joten valmius uuden oppimiseen ja uudenlaiseen ajatteluun on tärkeää -> Tutkinnon voi suorittaa monella tavalla ja arviointikäytäntöjä on kehitetty matkan varrella.

Lähde:Suvakas A, Laurell L, Eskola P

             Elämän kulku

             Lähihoitajan kasvua tukemassa, 2015

             Otavan kirjapaino Oy, Keuruu