Kouluikä

Esiopetusta määrittää sama laki (perusopetuslaki) kuin perusopetusta ja siksi esiopetus on käsitelty kouluiän yhteydessä.

-Samanaikaisesti tulee pitää mielessä, että vähintään yhtä tärkeää on yhteistyö varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen välillä.

• Koululaiset ovat 6-16-vuotiaita. Oppivelvollisuus alkaa sinä vuonna, kun lapsi täyttää seitsemän vuotta ja kestää tavallisesti yhdeksän vuotta.

Tässä vaiheessa lapsi kasvaa paljon. Myös kognitiivisia ja sosiaalisia muutoksia tapahtuu paljon. Lapsi on utelias ja kokeilunhaluinen, innokas oppimaan ja ahkeroimaan.

Ajattelun ja kielen kehitys: 

Lapsen ajattelussa tapahtuu muutos noin 6-7-vuotiaana. Hänen päättelynsä ei enää ohjaudu välittömistä havainnoista niin kuin aikaisemmin.

• Hän alkaa ajatella sisäisten representaatioiden (mielen sisältö, joka edustaa mielen ulkopuolista todellisuutta) varassa ja yhdistelee niitä monin eri tavoin.

Lapsi tajuaa, että esineitä voidaan luokittaa yhteen tai järjestää sarjaksi jonkin ominaisuuden mukaan ja sen jälkeen tämä luokitus tai sarja voidaan purkaa ja tehdä uudenlaisia luokituksia ja muodostaa uudenlaisia sarjoja.

-Tässä kehitysvaiheessa lapsi pystyy päättelemään loogisesti, kun on kysymys havaittavissa olevista kohteista. Sarjojen muodostaminen tarkoittaa esineiden järjestämistä jonkin ominaisuuden mukaan (esimerkiksi koon tai värisävyn) siten, että muodostuu jatkumo

• Vasta noin 6-vuotias osaa järjestää sarjan esineistä, joita on useampia kuin kolme tai neljä ja säilyttää johdonmukaisen järjestelyperusteen.

-Luokittelukykyään kouluikäinen lapsi harjoittaa usein keräilyharrastuksessaan, joka kiinnostaa monia tämän ikäisiä.

Päättelytehtävät alkavat myös kiinnostaa -> Lapset esittävät toisilleen kysymyksiä.

Ennen konkreettisten operaatioiden vaihetta lapsen omaksumat käsitteet jäsentyvät sen perusteella, mitkä seikat kuuluvat toiminnallisesti yhteen tai minkä kesken on olemassa jokin helposti havaittava samanlaisuus.

• Konkreettisten operaatioiden vaiheessa olevalla koululaisella eläimiä kuvaavat käsitteet ovat rakentuneet hierarkioiksi ja lapsi luokittelee yhteen kissan ja koiran joko kotieläiminä tai nisäkkäinä.

-Kun ajattelussa siirrytään seuraavalle tasolle eli formaalisten operaatioiden vaiheeseen, tulee mahdolliseksi ajatella abstraktisti ja pohtia myös omaa ajatteluaan. Tämän siirtymisen tapahtumisaika on yksilöllinen niin kuin kaikkien muidenkin vaiheiden kohdalla.

• Nopeimmin kehittyvät lapset saavuttavat tämän tason 10-vuotiaana. Pääosa ikäluokasta ei saavuta tätä tasoa peruskoulun aikana.

Kouluikäisellä sanavaraston ja lauseenmuodostuksen tulisi olla niin kehittyneitä, että ajattelu- ja päättelytehtävät onnistuvat. 

• Kouluikäiselle puhutun kielen lisäksi tärkeäksi tulee kirjoitettu kieli: lukeminen ja kirjoittaminen.

-Samanikäisten ryhmässä eli vertaisryhmässä tarvitaan tehokasta viestintää ja oikeanlaisen kielimuodon esimerkiksi slangin osaamista.

Vieraan kielen oppimiseen on useiden tutkimusten mukaan otollinen aika kouluiän alussa. Kyky ymmärtää kieltä kehittyy nopeammin kuin aktiivinen sanavarasto.

• Kielten opettelun vaiheissa on tyypillistä käyttää opittuja sanoja sellaisissa yhteyksissä, mihin ne eivät sovi.

Koulukaksikielisyys tarkoittaa sitä, että oman äidinkielen oppimisen jälkeen opitaan esimerkiksi päiväkodissa tai koulussa käyttämään muuta kieltä.

• Maahanmuuttajat ovat usein tilanteessa, jossa lapsen on pakko tulla kaksikieliseksi. Myös viittomakieltä pidetään kaksikielisyytenä: kuuron tai kuulovammaisen on opittava viittomakielen lisäksi suomen kieli.

Psykososiaalinen kehitys:

Lapsen elämänpiiri laajenee. Hän liikkuu laajemmalla alueella ja kykenee olemaan erossa kotiväestään. 

• Noin 8-9-vuotiaalle lapselle kaverisuhteen muodostuminen on tärkeää. Toisin kuin aikaisemmin, kuka tahansa kaveri ei korvaa ystävyyttä.

• Ryhmän sääntöjen oppiminen on tärkeää, samoin pettymysten sietokyky. 

Vanhempien antamille ohjeille ja neuvoille tulee kilpailijoita ja kavereiden vaikutus valinnoissa ja teoissa alkaa korostua. Oppilaana lapsi ihailee vielä koulun aikuisia ja tässä iässä onkin helppo antaa lapsille kaikenlaista valistusta, koska lapsi uskoo ja luottaa aikuisten sanomiseen.

• Tunteiden käsittely, itsetunnon kehittyminen ja oman koulumenestyksen arvostaminen ovat asioita, joita koululaisen on hyvä opetella tutussa turvallisessa ryhmässä.

Oppiminen ja koulunkäynti:

Kouluvalmiudella voidaan tarkoittaa joko lapsen valmiutta aloittaa koulunkäynti tai koulun valmiutta ottaa vastaan eri kehitysvaiheissa olevia ja eri kulttuureista tulevia lapsia ja mahdollisuutta tukea heidän oppimistaan.

• Koulun aloittamisen ajankohdasta päätettäessä asiaa tarkastellaan tulevan oppilaan valmiuksien kannalta.

Osa-alueet: 

Somaattinen ja motorinen valmius tarkoittaa lapsen elimistön kestävyyttä jaksaa koulumatka ja koulupäivän aiheuttama rasitus ilman päivälepoa.

• Käden ja silmän koordinaation on oltava sillä tasolla, että lukeminen ja kirjoittaminen mahdollistuvat.

• Lapsen tulee kyetä huolehtimaan itsenäisesti pukeutumisesta, ruokailusta ja WC-käynneistä.

Älyllinen ja emotionaalinen valmius tarkoittaa älylliseltä puolelta lapsen kykyä luokitella esineitä, yhdistellä asioita ja suorittaa peruslaskutoimituksia.

• Lapsen tekemät havainnoinnit ovat pysyvämpiä ja vakiintuneempia kuin leikki-iässä. Lapsella on syyn ja seurauksen yhteyden tajua. 

-Keskittymiskyky ja muisti ovat riittävän kehittyneitä. Lapsella tulee olla riittävän kattava sanavarasto, kyky ymmärtää puhetta, taitoa kertoa kuvasta ja taitoa keskustella.

Emotionaalinen valmius on kykyä irrottautua kodista tai hoitopaikasta koulun vaatimaksi ajaksi. Samoin lapsen tulisi kyetä kohtaamaan pettymyksiä menettämättä itsehillintäänsä. Myös minäkeskeisyyden pitäisi alkaa vähetä niin, että lapsi kykenee ottamaan toisia huomioon.

Sosiaalinen valmius tarkoittaa, että lapsi osaa yleisesti hyväksyttäviä käytösmalleja, kykenee toimimaan ryhmässä, odottamaan vuoroaan ja kykenee jakamaan aikuisen huomion muiden lasten kanssa.

Nykyisin kouluvalmiuden ongelmat eivät ole niinkään kognitiivisia vaan tunne-elämään, oman toiminnnan ohjaukseen ja itsesäätelyyn liittyviä.

-Esiopetuksessa ja alkuopetuksessa lapsi oppii koululaiseksi. Lapsen käsitys itsestä oppijana kehittyy esiopetusvuoden ja alkuopetuksen aikana.

• Tällöin toimitaa ohjaava puhe vakiintuu ja lapsi on tietoinen ajattelustaan ja oppimisestaan. Hän kykenee ilmaisemaan esimerkiksi tuen tarpeen.

-Lapsi oppii helposti ulkoa. Tätä opetusmuotoa kannattaakin suosia, koska se edesauttaa aivojen kehitystä

• Muistaminen onkin tämän iän vahvuus ja lapsi oppii helposti erilaisia muistisääntöjä ja -strategioita. Asioiden syvällisempi ymmärtäminen ja pohdinta ovat vasta aluillaan.

Akateemisten taitojen lisäksi koulussa opitaan ihmisenä olemisen taitoja. Koulussa lasta kannustetaan ilmaisussa ja sosiaalisessa aktiivisuudessa.

• Lapsen oppimista ja itsetuntoa vahvistavat selkeät ohjeet ja realistinen palaute. Tässä iässä lapsi on haavoittuvainen ja kuuntelee tarkkaan kaikki häntä koskevat viestit ja palautteen.

-Lapsi tulisi nähdä ainutkertaisena yksilönä ja kilpailu sekä vertailu tulisi olla kohtuullista.

Esiopetus ja sen järjestäminen:

Esiopetus on varhaiskasvatuskäsitteen alle kuuluva, vuoden ennen oppivelvollisuutta alkava, lapsen kasvun ja oppimispolun osa. 

-Esiopetusta määrittää perusopetuslaki ja opetushallituksen laatima esiopetuksen opetussuunnitelma. 

• Näiden määräysten perusteella esiopetus on perheille velvoittava (1.8.2015 alkaen) ja kunnan tulee toteuttaa esiopetusta vähintään 700 tuntia vuodessa.

• Esiopetus on perheille maksutonta ja vanhempien velvollisuus on huolehtia siitä, että lapsi osallistuu esiopetukseen (kuten oppivelvollisuuskin)

Esiopetuksen toiminta-aika on tavallisesti 4 tuntia päivässä ja se ajoittuu noin klo 8.30-13.00. Kunnissa on erilaisia hallinnollisia ratkaisuja siitä, onko esiopetus varhaiskasvatuksen vai perusopetuksen hallinnoimaa.

-Tämä voi käytännössä näkyä muun muassa siinä, toimiiko esiopetuksen henkilökunnan esimiehenä rehtori vai päiväkodinjohtaja.

• Riippumatta esiopetuksen  hallinnoimistavasta, esiopetuksen ryhmät voivat toimia joko päiväkotien yhteydessä tai koulun tiloissa.

Esiopetusikäiset lapset ja heidän perheensä ovat oikeutettuja päivähoitoon ja varhaiskasvatukseen. 

• Tällöin puhutaan esiopetusta täydentävästä päivähoidosta, joka on perheille maksullista ja tavallisimmin järjestetään esiopetuksen kanssa samoissa tiloissa.

Esiopetusikäiselle lapselle on tärkeää, että vanhemmat ja esiopetuksen sekä varhaiskasvatuksen henkilöstö voivat lähes päivittäin vaihtaa kuulumisia.

• Toki esiopetuksessa tarjotaan lapselle lisääntyvässä määrin tilaisuuksia itse välittää tietoa esimerkiksi tulevista tapahtumista. Nämä voivat toimia esiopetuksessa niin sanottuina kotitehtävinä.

-Esiopetusryhmissä opettajina ovat tavallisimmin lastentarhaopettajat (myös luokanopettajat) ja heidän työpareinaan lähihoitajat (tehtävänimike on lastenhoitaja tai varhaiskasvatuksen hoitaja).

• Hoitajat ovat toteuttamassa esiopetusta tiimin jäseninä ja osallistuvat suunnitteluun oman ammattiroolinsa kautta. 

-Lastenhoitajilla on vahvempi ammattitehtävä esiopetusta täydentävässä päivähoidossa ja varhaiskasvatuksessa.

Lapsen kasvu, kehitys ja oppiminen esiopetuksessa:

Esiopetuksen toiminnan kannalta keskeinen opetusta ohjaava normi on: Opetushallituksen määräämäät esiopetuksen opetussuunnitelman perusteet.

-Perusteiden pohjalta kunnassa laaditaan paikallinen opetussuunnitelma. Tällä hetkellä voimassa olevat perusteet ovat vuodelta 2011 ja uudet astuvat voimaat 1.8.2016.

Esiopetuksessa hyödynnetään varhaiskasvatuksen pedagogiikkaa ja opetus on kokonaan eheytettyä. Tällöin voidaan puhua myös kokonaisopetuksesta, jossa eri tiedonalojen tavoitteet ja sisällöt ovat mukana kaikessa esiopetuksen toiminnassa.

-Vuoteen 2015 saakka on käytetty esiopetuksen oppiaineista (esimerkiksi kieli ja vuorovaikutus, etiikka ja katsomus, ympäristö- ja luonnontieto) termiä sisältöalue.

• Opetussuunnitelmauudistuksen myötä (uudet suunnitelmat voimaan 1.8.2016) sisältöalueet muuttuvat oppimiskokonaisuuksiksi, jotka tukevat vahvemmin kokonaisopetuksen toteutumista.

Esiopetuksessa oppimisen perusta on lapsen toimiminen pääosin tutussa ympäristössä omien kiinnostuksen kohteiden parissa. 

• Eri tiedon-, taiteen- ja taidonalojen näkökulmien avulla lapsi oppii ymmärtämään ympäröivää maailmaa yhä enemmän ja oppii myös itsestään oppijana.

-Opetus muotoutuu kokonaisuuksista, jotka liittyvät toisaalta lapsen elämänpiiriin ja toisaalta lapsen maailmankuvaa laajentaviin ja jäsentäviin sisältöihin.

• Käytännössä sisältöalueiden tietoaines jäsennetään lapselle merkityksellisten teemojen ympärille. Lapset voivat osallistua teemojen valintaan ja projektien suunnitteluun.

Eheytetyt kokonaisuudet ja oppimisprosessi ovat tärkeämpiä kuin yksittäiset asiat. Lasten omakohtaisia ja esiopetuksessa yhdessä saatuja kokemuksia sekä tietoja käsitellään vuorovaikutuksessa toisten lasten ja aikuisten kanssa.

• Taito kysyä, etsiä, arvioida ja soveltaa tietoa ovat oleellisia.

Lähteet: 

Elämän kulku lähihoitaja kasvua tukemassa

Otavan Kirjapaino Oy

Keuruu 2015

Annukka Suvikas, Leena Laurell,- ja Pia Eskola