Lapsen motorinen kehitys

Motorisella kehityksellä tarkoitetaan liikkeiden kehitystä. Se on, kuten fyysinen kasvukin, jatkuva tapahtuma hedelmöityksestä aikuisuuteen.

• Motorinen kehitys määräytyy pitkälle keskushermoston, luuston ja lihaksiston kehityksestä. Se ei kuitenkaan tarkoita, että kehitys olisi pelkästään biologista alkuperää.
• Perimä antaa tosin rajat motorisen kehityksen mahdollisuuksille, mutta ympäristön virikkeet,yksilön persoonallisuus ja oma motivaatio motoristen taitojen harjoitteluun vaikuttavat siihen, millaisia motorisia taitoja kukin lopulta hallitsee.

-Lapsi on luonnostaan innostunut liikkumisesta.

• Lapsi harjoittaa motoriikkaansa oma-aloitteisesti jo hyvin pienestä pitäen, mutta on muistettava, että motoriikan kehitys vaatii aina liikkeisiin tarvittavien osa-alueiden kypsymistä.
• Lapsen on saatava kehittyä rauhassa ja saavuttaa vaadittava kypsyystaso uuden motorisen taidon oppimiseen.

Motorisen kehityksen voidaan katsoa noudattavan kolmea päälinjaa. 

• Ensinnäkin lihasten säätely kehittyy kefalokaudaalisesti eli päästä jalkoihin.
• Lihasten säätely kehittyy myös proksimodistaalisesti eli keskeltä äärialueille.

-Kehitys etenee siis kokonaisvaltaisista liikkeistä eriytyneisiin liikkeisiin.

Aiemmin uskottiin, että vastasyntynyt toimii pelkästään refleksien ja heijasteiden avulla. Refleksit ja kehitysheijasteet ovat synnynnäisiä, automatisoituneita liikkeitä, joiden toiminnasta vastaavat aivorunko ja selkäydin.

• Uudet tutkimus-tulokset osoittavat kuitenkin, että vauvalla on myös paljon omista havannoista lähteviä liikkeitä.

-Vauva aistii ympäristöään monella eri tavalla ja reagoi siihen aktiivisesti eikä vain passiivisin refleksein ja heijastein.

• Kun puhutaan sensomotorisesta (senso= aisteihin perustuva) kehityksestä, tarkoitetaan, että lapsi oppii aistiensa avulla reagoimaan ympäristönsä ärsykkeisiin.

Moron heijaste: on vastasyntyneen tärkein kehitysheijasteista. Se saadaan aikaan jokasella terveellä vastasyntyneellä siten, että lasta kohotetaan alustalta vasemmalla kädellä oikean käden tukiessa päätä.

• Tämän heijasteen puuttuminen viittaa vakavaan aivovaurioon. Heijaste häviää kolmen kuukauden ikään mennessä.

Etsimis- ja imemisheijaste ovat tärkeitä kehistysheijasteita. Nämä heijasteet saadaan esiin kutittamalla lapsen poskea ja antamalla lapsen suuhun äidin rinta.

• Lapsi kääntää silloin päätään ja hamuilee ja alkaa imeä saatuaan rinnanpään suuhunsa. Heijaste säilyy ensimmäisten elinkuukausien ajan.

Asymmetrinen tooninen niskaheijaste saadaan aikaan kääntämällä lapsen päätä sivulle. Tällöin saman puolen raajat ojentuvat ja vastakkaisen puolen raajat vetäytyvät koukkuun.

• Tämä heijaste säilyy terveellä vastasyntyneellä parin kuukauden ikään.

Käsien ja jalkojen tarttumisheijasteet voidaan todeta asettamalla etusormi kämmeneen tai jalkapohjaan.

• Lapsi tarttuu sormeen sormillaan tai varpaillaan. Heijaste ilmenee kolmen ensimmäisen elinkuukauden aikana.

Kävelyheijaste ilmenee vastasyntyneellä vain parin parin ensimmäisen viikon ajan. 

• Kun vauvaa kannatetaan kainaloista pystyasennossa ja hänen varpaillaan kosketetaan alustaa, hän alkaa kävellä.

-Tämä on refleksin-omaista toimintaa eikä suinkaan merkki valmiuksista opetella kävelemistä.


Suojeluheijasteet ovat kehittyneempiä refleksejä, eikä lapsella ole niitä vielä syntyessään. 

• Ensiksi kehittyvät suojeluheijasteet eteen noin puolen vuoden iässä. Tällöin lapsi ottaa alustasta käsillään vastaan, kun hänet asetetaan vatsalleen makuulle.
• Suojeluheijaste sivulle kehittyy, kun lapsi oppii istumaan ilman tukea noin yhdeksän kuukauden ikäisenä. Hän osaa tällöin ottaa käsillään vastaan sivulle, jotta ei kaatuisi kyljelleen istuma-asennosta.
• Suojeluheijasta taakse kehittyy viimeisenä lähempänä yhden vuoden ikää. Tällöin lapsi osaa ottaa käsillään vastaan myös kaatuessaan istualtaan taaksepäin.

Kehitysheijasteet alkavat syrjäytyä jo ensimmäisen vuoden aikana, kun lapsi kehittää isojen aivojen alaisia mutkikkaampia opittuja ja tahdonalaisia liikkeitä.

• Lapsi  oppii kävelemään todennäköisimmin noin yksivuotiaana 

• Motoristen taitojen oppimisen edellytyksenä onkin, että kehitysheijasteet väistyvät.

Kehitys on kuitenkin yksilöllistä, ja lasten välillä saattaa olla suuriakin eroja motoristen taitojen kehittymisessä.

• Myös kulttuurien välillä on todettu olevan eroja motoristen taitojen saavuttamisessa.

-Esimerkiksi jos lasta pidetään pitkään tiiviissä kapalossa, hänellä ei ole mahdollisuutta harjoittaa motorisia taitojaan.

• Samanikäisenä kun lapsi opettelee kävelemistä, hän opettelee myös syömään itse ja riisumaan vaatteita yltään.

-Lapsi opettelee hallitsemaan kuivaksi oppimisen tarvittavia lihaksiaan ja näin pidättelemään. Lapsen leikkiessä motoriset taidot harjaantuvat itsestään.

• Lapsen leikkiessä motoriset taidot harjaantuvat itsestään. Lapsi myös toistaa ja harjoittelee tarkoituksellisesti uusia motorisia taitoja ilman, että se olisi leikkiä.

Perusmotoriikan harjoitteluvaihe on vahvimmillaan varsinaisessa leikki-iässä eli kaksivuotiaasta seitsemänvuotiaaksi.

• Tänä aikana lapsi oppii käyttämään lihaksiaan monipuolisesti arkipäivän erilaisiin askareihin.
• Läheisten ihmisten kannustus on tässä vaiheessa erityisen tärkeää motoristen taitojen kehittymiseksi.

-Motivoivampaa on, jos kasvattaja jaksaa kannustaa lasta uudelleen yrittämiseen sen sijaan että hän moittisi lasta kömpelöksi tai valittaisi repeytyneistä housuista.

• Liialliset odotukset esimerkiksi urheilusuorituksissa tai toisaalta ylisuojeleminen onnettomuuksilta eivät motivoi lasta omaehtoiseen liikkumiseen.

-Aikuisia arvostellaankin usein lasten liikkumisen liiallisesta rajoittamisesta. Huolena on tietysti vastuu: entäpä jos tapahtuu jotakin.

• Tärkeää olisikin, että vanhemmat ja muut lapset kasvattajat keskustelisivat ja päättäisivät yhdessä, minkälaiset rajat lapselle asetetaan.

Kouluikään tullessaan lapsi harrastaa paljon.

• Hänen päiväänsä kuuluu paljon leikkimistä, juoksemista,kirjoittamista ja monenlaista sekä hieno-että karkeamotoriikkaa hiovaa toimintaa.

-Motoriset kyvyt ja liikuntataidot antavat myös itsevarmuutta fyysisten muutosten kanssa kamppailevalle murrosikäiselle.

Karkeamotoriikka:

• Karkeamotoriikalla tarkoitetaan suurten lihastoimintojen kehitystä. Sen voidaan katsoa liittyvän liikkumiseen tarvittavien lihasten toimintaan.
• Karkeamotoriikan kehityksessä on lasten välillä suuria eroja.

Hienomotoriikka:

• Hienomotoriikka tarkoittaa pienten lihasten toimintojen kehittymistä. Lapsen hienomotorisia taitoja tutkitaan yleensä käden taitojen testaamisella.
• Lapsen tarttumisrefleksi katoaa noin kahden kuukauden iässä, niin että hän pystyy tarttumaan tahdonalaisesti jo yhdellä kädellä.
• Irrottaminen on lapselle aluksi vaikeampaa kuin tarttuminen.

-Noin 4-5 kuukauden ikäisenä vauva oppii siirtämään tarttumisotteessaan olevaa esinettä kädestä toiseen.

• Yhdeksän kuukauden iässä hän osaa käyttää jo sormia poimiakseen tavaroita ja kykenee pinsettiotteeseen.
• Kahden vuoden iässä lapsi opettelee käyttämään kynää, mutta pitää sitä vielä kämmenotteessa. Kolmivuotias osaa jo kynäotteen. ja piirtää ympyrän.

4-5 vuotiaana lapselta voidaan odottaa jo ihmishahmon piirtämistä niin,että siinä näkyvät pää,vartalo ja raajat



Lähteet:

Lapsen aika
WS Bookwell, Juva (2000)
Marjo Aaltonen, Tuija Ojanen, Tuula Sivén,Riitta Vihunen ja Marika Vilén