Kasvattajat ja erilaiset kasvatustyylit

Hyvän kasvattajan määrittely on vaikeaa. Kaikki aikuiset ovat kasvatuksen asiantuntijoita, sillä jokaista heistä on kasvatettu enemmän tai vähemmän tietoisesti. Toisin sanottuna jokainen aikuinen on aikanaan ollut kasvatuksen kohteena.

-Kasvatuksella tarkoitetaan kaikkia niitä välillisiä ja välittömiä toimia ja tekijöitä, joilla pyritään vaikuttamaan ja jotka vaikuttavat kasvatettavaan.

• Kasvatuksella pyritään tukemaan yksilön valmiuksia selviytyä itsenäisesti elämässä eli hallita todellisuutta. Siihen liittyy siis tavoitteellista ja päämäärätietoista toimintaa.

Kasvatuksen tavoitteet ja päämäärät määrittyvät aina yhteiskunnassa vallitsevien arvojen, normien, moraalikäsitysten ja ihmiskäsityksen pohjalta.

• Tietoista kasvatus on silloin, kun kasvattajalla on jokin kasvatustavoite, johon hän hän pyrkii.
• Tahattomassa kasvatuksessa taas tiedostamaton välitön ympäristö ja tiedostamaton toiminta tai malli määrää tavoitteet ja päämäärän.

-Kasvatus on myös sosialisaatio, jossa yksilö kasvaa yhteisön (lapsi perheen ja hoitoryhmän, kouluikäinen koulun, vastavalmistunut ammattiryhmänsä) jäseneksi, mutta myös samalla yhteiskunnan jäseneksi oikeuksineen,vastuineen ja velvollisuuksineen.



Kasvatus on aina vuorovaikutteista toimintaa, jossa nykynäkemyksen mukaan niin kasvattaja kuin kasvatettavakin vaikuttavat toisiinsa.

• Kasvatus on elävässä elämässä tapahtuva pitkälti aikuisen ja lapsen välinen vuorovaikutusprosessi.

Kasvattajaksi on vanhastaan määritelty pienen lapsen hyvinvoinnista huolehtiva henkilö. Lapsen vanhemmilla onkin ensisijainen kasvatusvastuu lapsistaan.

• Katsotaan, että oikeus lapsen kasvattamiseen syntyy aseman perusteella ja monien ammattien tai tehtävien mukana (päiväkodin työntekijät, opettajat jne.)
• Aiemmin suurperheiden aikaan myös isovanhemmilla oli merkittävä välitön kasvattajan rooli.

Ihmisten lisäksi kasvattajiksi voidaan katsoa esimerkiksi luonto, harrastukset ja toverisuhteet. Kasvatukseen vaikuttavat myös media ja se ympäristö sekä ne olot, joissa kasvua ja kasvatusta tapahtuu.

• Kasvatuksen antaja voi siten olla joko formaalinen (virallinen) tai informaalinen (epävirallinen).

-Formaalisella tarkoitetaan tavallisimmin sitä yhteiskunnan järjestelmää, joka toteuttaa kasvatus- ja opetustehtävää.

• Tämä virallinen kasvatus ulottuu päivähoidosta aina yliopistoon saakka.

Informaalisella kasvatuksella taas tarkoitetaan lähinnä koulujärjestelmän ulkopuolella tapahtuvaa kasvatusta.

• Tähän kasvatukseen ei useinkaan liity virallisesti määriteltyjä kirjattuja opetussuunnitelmia tai- tavoitteita.
• Informaalista kasvatusta antavat tavallisimmin erilaiset sosiaaliset järjestelmät ja ryhmät (harrastajaryhmä, urheiluseurat yms.)

Kasvattajan ominaisuuksiksi ei kuitenkaan riitä pelkästään tiettyyn ryhmään kuuluminen (vanhemmat, opettaja) vaan oleellista on, toimiiko hän kasvattajan tavoin. 

• Välittömiä ominaisuuksia ovat kasvatustahdon lisäksi kasvatustieto, kasvatustaitoja kasvatuspäämäärätietoisuus sekä niiden pohjalta syntynyt kasvatustietoisuus.

-Kasvatukseen kuuluu myös kasvatussuhde, joka syntyy vähitellen ja vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä. 

• Hyvään kasvatussuhteeseen kuuluvat molemminpuolinen luottamus ja toisen kunnioittaminen.
• Ominaisuudet- tahto, tieto ja taito eivät yksin riitä, sillä kasvattajan asema on hankittava ja ansaittava jokaisen kasvatettavan tapauksessa erikseen.

Eri ihmiset käyttävät kasvatuksessa ja lasten ja nuorten parissa toimimisessa erilaisia kasvatustyylejä. Nämä tyylit voivat olla tietoisia, mutta monesti ne ilmentävät tiedostamatta opittuja tapoja ja käytäntöjä.

• Autoritaarinen aikuisjohtoinen kasvatus
• Antaa mennä-tyyli ja vapaa kasvatus
• Lapsijohtoinen kasvatus 
• Ohjaava kasvatus

Autoritaarinen, aikuisjohtoinen kasvatus:

-Aikuinen kokee, että hänellä on ikänsä, elämänkokemuksensa ja asemansa perusteella oikeus määrätä ja päättää siitä, mikä on lapselle hyväksi.

• Aikuinen uskoo myös, että hän tietää mitä lapsen tulee tehdä kussakin tilanteessa, ja hän usein näyttää, miten asia tulee tehdä.
• Lapselta odotetaan sopeutuvaisuutta,kuuliaisuutta,velvollisuuksien täyttämistä ja tottelevaisuutta.

Aikuinen tekee päätöksiä kasvatettavan puolesta.

• Monesti tähän tyyliin liittyvät nalkuttaminen, lapsen kielteinen arvosteleminen ja lapsen moittiminen tai syyttäminen joko suoraan tai peitellysti.

Autoritaarinen kasvattaja voi käyttäytyä myös epäjohdonmukaisesti ja laskeutua toisinaan pois aikuisen roolistaan lapsen toveriksi.

• Monesti aikuinen myös turvautuu esimerkiksi ongelmatilanteissa epäkypsiin ja lapsellisiin reaktioihin (huutamiseen, raivoamiseen).

-Tälläistä kasvatusta osakseen saanut lapsi ei hevin luota itseensä ja on hyvin herkkä kaikenlaiselle arvioinnille. 

• Autoritaarinen kasvatus johtaa usein silmänpalvontaan. Lapsen käyttäytyminen on tällöin ulkoista ja perustuu rangaistuksen uhkaan ja pelkoon enemmän kuin hänen omaan haluunsa toimia hyväksyttävästi

Antaa mennä-tyyli:

Antaa mennä-tyyli kehittyi, kun haluttiin päästä eroon autoritaarisesta, pahimmillaan lasta alistavasta ja lapsen itsetuntoa nujertavasta kasvatuksesta.

• Antaa mennä-tyylissä aikuinen luopuu kasvatus vastuustaan ja jättää lapsen satunnaisten tekijöiden ohjattavaksi. 
• Vanhemmat pidättäytyvät siis tietoisesti ohjaamasta lasta.

-Aikuinen luottaa lapsen omaan kykyyn ottaa asioista selvää ja selviytyä kulloisestakin tilanteesta.

• Kasvatus toimii täysin lapsen ehdoilla. Lapsi saattaa tällöin kokea aikuisen välinpitämättömäksi ja kärsiäkin siitä. 

-Tälläisen kasvatuksen saaneet lapset käyttäytyvät ulkopuolisten mielestä huonosti ja osaa ottaa toisia huomioon eivätkä sopeutua yhteiselämän välttämättömiin sääntöihin.

Lapsijohtoinen kasvatus:

Lapsijohtoisesta kasvatuksesta voidaan puhua silloin, jos lapsi hallitsee kasvattajiaan omien mielihalujensa mukaan.

• Lapsi pitää ohjat käsissään ja hyppyyttää kasvattajiaan. Vanhemmat toteuttavat hyvää tarkoittaen lapsen kaikki toiveet eikä lapselle pääse kehittymään normaalia elämässä tarvittavaa turhautumien sietokykyä.
• Pienetkin vastoinkäymiset ja pettymykset aiheuttavat tällöin lapsessa ahdistusta ja masennusta, joka voi ilmetä hyvinkin vahvoina käyttäymisongelmina ja raivonpurkauksina.

-Kasvatus saattaa ilmetä myös ehdollisena toimintana, jolloin käydään kauppaa erilaisista asioista niin, että tekemisistä seuraa korvauksia tai vastapalveluja.

• Usein vapaan kasvatuksen käsite tulkittiin väärin. Jos autoritaarisessa kasvatuksessa vallitsee ankara kuri, jossa lapsella ei ole oikeuksia, hemmottelevassa, lapsijohtoisessa vapaassa kasvatuksessa heillä on kaikki oikeudet.

Ohjaava kasvatus:

Ohjaavassa kasvatuksessa aikuinen luottaa itseensä kasvattajana mutta luottaa samalla myös lapseen. Hän kuuntelee ja ymmärtää lasta sekä pyrkii motivoimaan lapsen toimimaan toivottavalla ja hyväksyttävällä tavalla.

• Aikuinen käyttää runsaasti aikaa keskusteluun ja vuorovaikutukseen lapsen kanssa. Hän kuuntelee lasta aidosti ja on kiinnostunut siitä, mitä lapsi yrittää viestittää.
• Hän vastaa lapsen lukemattomiin kysymyksiin ilman, että lapsen tarvitsee toistaa samaa kysymystä.

-Vanhemmat antavat ohjaavassa kasvatuksessa lapselle tämän taitojen ja voimien mukaisesti vastuuta. Lapsi saa ratkaista itseään koskevia asioita ja tehdä valintoja.

Aikuinen antaa lapselle rajat ja selvittää, miksi jokin asia on kiellettyä tai vaarallista. 

• Kiellot perustellaan, ja aikuinen osoittaa oikeita menettelytapoja ei-toivottujen tilalle. Kielloissa pyritään johdonmukaisuuteen, jolloin lapsi kykenee itsekin paremmin ennakoimaan tilanteita.
• Vuorovaikutuksessa aikuinen kohtelee lasta tasa-arvoisena mutta muistaa kuitenkin koko ajan sukupolvien välisen luonnollisen eron.
• Vaikeissakin tilanteissa kasvattaja pysyy aikuisena ja ottaa tarvittaessa aina vastuun.

Vanhempien ilmaisutavat ovat esikuvia lasten omille ilmaisuille. Lapsi voi oppia, että vaikka aikuinen on vihainen jostain hänen tekemisestään, hän ei ole huono tai kelvoton. 

• Aikuinen hyväksyy lapsen, vaikkei hän hyväksyisikään kaikkea, mitä lapsi tekee tai pitäisikään siitä.

-Lapsi kokee, että aikuinen luottaa häneen. Tällöin hän myös luottaa itseensä ja toisiin. Lapsi on valmis yrittämään itse erilaisia asioita.

• Hänellä on lupa kokeilla ja epäonnistua eikä hänen tarvitse pelätä arvostelua tai nolatuksi tulemista.
• Aikuiset muistavat,  että kun lapsi kasvaa myös hänen tarpeensa muuttuvat ja lisääntyvät.

Ristiriita- ja erimielisyystilanteissa pyritään löytämään ratkaisu keskustelemalla ja kuuntelemalla eri osapuolia.

• Ongelmiin haetaan ratkaisuja yhdessä ja lapselle annetaan mahdollisuus oppia itse ratkaisemaan pulmiaan. 
• Jos lapsi ymmärtää ja hyväksyy perustelut, hän kokee ne turvallisiksi. Sopivat perustelut ovat myös johdonmukaisia ja sallivat lapselle riittävän toimintamahdollisuuden.

Tälläisen kasvatuksen tavoitteena on lapsen turvallinen itsenäistyminen. Varsin todennäköisesti lapsesta kehittyy myös yhteistyö- ja arvostelukykyinen, toiset huomioonoottavat, työstään ja harrastuksistaan innostunut ihminen.

Lähteet:

Lapsen aika
Sanoma Pro Oy, Helsinki
Tuija Ojanen,Marjo Ritmala,Tuula Sivén,Riitta Vihunen ja Marika Vilén