Lapsi ja ravinto

Ruoka on tietysti ravinnon lähde, mutta itse ruokailuunkin voi liittyä monia mielihyvän tuntemuksia. 

Imeväisiässä syntymän jälkeen vauva saa ravintonsa lähinnä äidinmaidosta. Lasta ruokitaan noin puolen vuoden ikään rintaruokinnalla. Rintaruokinnan jatkaminen aina 8-9 kuukauden ikään on lapselle hyödyllistä, koska rintamaito sisältää kaiken, mitä vauva tarvitsee ja sen on todettu suojelevan lasta mm sairauksilta.

• Kasvavan ja kehittyvän vauvan ravinnon tarve on suuri ja siksi pieni vauva syökin 2-3 tunnin välein. 
• Rintaruokittaessa äidin syömis- ja elämäntavoilla on suuri merkitys. Hyviä vaihtoehtoja rintaruokinnalle ovat äidinmaidon vastikkeet -> Niissä on kaikki vauvan tarvitsema ravinto kaikkine vitamiini- ja lisäaineineen.

Noin kolmen kuukauden iässä lapsi on kykenevä maistamaan kiinteätä ravintoa tavallisimmin jotain marja- ja tai hedelmäsosetta.  

-Puolen vuoden iässä lapsi pystyy jo istumaan tukien. Häntä voi tällöin edelleen syöttää sylissä tai niin sanotussa babysitter-tuolissa, mutta lasta voi totuttaa myös omaan syöttötuoliin. Tässä iässä lapsii jo tarttua esineeseen yhdellä kädellä, siirtää sen kädestä toiseen ja viedä suuhunsa.

• Kiinteän ravinnon antamisen yhteydessä on hyvä antaa lapselle oma lusikka käteen.   

 9-10 kuukautinen hallitsee niin sanotun pinsettiotteen ja on taitava napostelemaan etusormi-peukalo-otteella mm rusinoita tai herneitä. 
-Samoin tämän ikäinen lapsi osaa jo juoda myös kupista.

Puolentoista-kahden vuoden ikäinen lapsi osaa syödä lusikalla jo itse varsin taitavasti, jos lapsi on saanut tilaisuuden harjoittaa taitoaan.

Kolmivuotiaana lapsi haluaa harjoitella syömään veitsellä ja haarukalla
Kolmivuotiaasta lähtien opetellaan palauttamaan ruokailuvälineet ja roskat niille varatuille paikoille. -> Aikuinen on tärkeä esikuva hän auttaa, neuvoo ja tukee ollen lähellä

Viisivuotias harjoittelee siistimpiä ruokailutapoja. Omatoimisuuden harjoittelun ohella tämä on mainio hienomotoriikan ja keskittymiskyvyn harjaannuttaja -> Tässä toiminnan suorittamisella on lapselle välitön, konkreettinen merkitys -> Kuusivuotiaana osaa yleensä jo tämänkin asian.

 

Ravinnon tarve vaihtelee samanikäisten lasten kesken ja samallakin lapsella eri kausina -> Nopean kasvun ja kehityksen aikana ravinnon tarve on yleensä suuri.   

• Lapsen käydessä toistan vuottaan ruokailu keskeytyy helposti pienistäkin ympäristön tapahtumista ja äänistä

• Tutun, häiriöttämän ja kaikilla tavoin turvallisen ruokailuympäristön luominen on aikuisen vastuulla 

Lapselle ei tule tuputtaa ruokaa eikä lasta saa pakottaa syömään -> Näkkileipä tai jälkiruoka ei saisi olla missään tilanteessa rangaistus tai palkkio. 

• Jos lapsi saa sopivan ruoka-annoksen ja lasta kannustaa itse pyytämään tarvittaessa lisää, hän oppii itse säännöstelemään ruoka-annoksiaan.

Ruokailutilanteissa isompien lasten kanssa käytävissä pöytäkeskusteluissa on luontevaa selvittää kulloisenkin ruoan ravinto-ominaisuuksia sekä eri ruokalajien merkitystä terveydelle ja hyvinvoinnille -> Jo pienen lapsenkin kanssa tulee jutella ruokailun yhteydessä.

Motoristen taitojen, liikkumisen ja käden ja silmän yhteistyön kehittyessä lapsen itsetunnon kasvua tukee, jos lapsi saa suorittaa joitakin pieniä ruokailuun liittyviä askareita itse.

• Lapsi voi toimia apulaisena pöydän kattamisessa ja avustaa leipien voitelussa, hedelmien pilkkomisessa tai raasteiden tekemisessä

Kahden-kolmen kuukauden ikäisenä lapsi katsoo tarkkaavasti vanhempaansa. Ruokailuhetkistä voi tällöin rakentaa erinomaisen seurusteluhetken jossa fyysisen läheisyyden lisäksi lapsi on vastavuoroisessa suhteessa aikuiseen.

• Syöttäessä lasta sylissä tai tuolissa aikuisen tulee olla kasvot lapseen päin -> Tällöin syöttäminen on helpompaa ja se myös mahdollistaa luontevan kanssakäymisen.
• Ruokailuhetket ovat pöytätapojen opettelun lisäksi lisäksi hyviä tilanteita laajentaa myös tietoja ja kokemuksia, kun maistellaan ja totutellaan syömään monipuolisesti ja erilaisia ruokia. 

-Lapsi on tärkeää ottaa mukaan perheen yhteisiin ruokailuhetkiin aivan vauvaiästä lähtien -> Kodeissa on hyvä suunnitella lasten istumajärjestys, niin että jokaisella on ruokarauha.

• Lapselle sopivan kokoiset tuolit ja ruokavälineet edistävät lapsen itsenäistä selviytymistään ruokailutilanteista.

-Kohteliaisuudet

• Kiitos
• Ole hyvä
• Voisitko ojentaa

-Kuuluvat ruokailutilanteisiin itsestään selvinä jo pienestä pitäen (tosin aivan pienimmät taaperot eivät välttämättä pysty näitä sanomaan tai heitä pitää joskus muistuttaa niistä, mutta nämä sisäistetään kasvun aikana osaksi ruokailua).

Lapsen muistikuvat ruokailusta jakautuvat sekä kielteisiin että myönteisiin. Päivähoidon ruokia muistellaan "vesi kielellä".

• Kielteisiä muistoja ovat kokemukset pakkomaistamisesta ja pakkosyömisestä.

Vanhempien ja lasten yleensä myönteisten ruokailuun liittyvien näkemysten vastakohtana ovat päivähoitohenkilöstön kokemukset.
Ruokailutilanteet koetaan päiväkodissa ongelmallisimmiksi kasvatustilanteiksi (ei koske välttämättä kaikkia päiväkoteja) 

- Niissä esiintyy eniten lasten käyttäytymisen tasolla ilmeneviä kasvatuksellisia ongelmia.

• Yleisin ruokailuun liittyvä ongelma niin kotona kuin hoidossakin on se, että lapsi ei halua syödä tai hän syö ruokia valikoiden -> Lapsilla on myös ennakkoluuloja eri ruokalajeja kohtaan.

Lapsen hidas ruokaileminen tai tarkoituksellinen viivyttely ruokailutilanteessa häiritsee aikuista. Etenkin päiväkodissa yleinen ongelma on myös se, että lapsi pelleilee, on levoton tai lapsi hotkii ja kilpailee syömisessä, samoin lapsen juttelu kovaäänisesti ja ruokailun häiritseminen meluamalla.

• Kaiken kaikkiaan näyttää siltä, että ongelmat liittyvät yleisemmin syömiseen itseensä. Lapsi ei yksinkertaisesti syö tarjottuja ruokia tai osoittaa haluttomuuttaan syömiseen viivyttelemällä

Useimmissa tapauksissa syömättömyyden taustalla ei ole sairaalloinen ruokahaluttomuus, vaan aikuisen käsitykset siitä, mitä, miten ja missä määrin lapsen pitäisi syödä.

• Inhimillistä on sekin, että lapsen nirsoilu ruokailussa voidaan kokea loukkaukseksi ruokaa ja ruokailutilannetta tai ruoanlaittajan keittotaitoa ja vaivannäköä kohtaan.

-Aikuisen reaktiot lasten ongelmakäyttäytymiseen ruokailussa keskittyvät erilaisiin keinoihin, joilla lapsi yritetään saada syömään ruokansa. Lasta totutetaan ruokailutilanteisiin ja uusiin ruokiin esimerkiksi siten, että aloitetaan maistelulla ja pienillä annoksilla.

• Ruokailutilanteiden ongelmat pyritään ratkaisemaan keskustelemalla, puhumalla esimerkiksi ruoan jäähtymisestä, monipuolisen ravinnon tärkeydestä ja hyvistä ruokailutavoista

-Ruokailutilanteissa aikuiset tekevät parhaansa jotta lapsi söisi. Lasta kannustetaan, rohkaistaan ja autetaan tarvittaessa.

Ruokailun mentaliteettina voisi pikemmin olla iloinen yhdessäolo, joka kokoaa kaikki yhteen nauttimaan pöydän antimista.

• Aikuisen asenteesta ja hyväntuulisuudesta riippuu paljon millainen henki vallitsee.

Tilapäinen ruokahaluttomuus on toisinaan lapsilla kuten aikuisillakin luonnollista. Mitä isommasta lapsesta kysymys, sitä enemmän on syytä luottaa lapsen omaan arvioon tämän nälästä ja ruoan tarpeesta.

• Tutkimukset ja kokemus ovat osoittaneet, että lapset kyllä syövät kun heillä on nälkä.
• Lapset eivät yleensä kärsi ruoan puutteesta, vaan pikemminkin vääristä ruokailutottumuksista 

-Tervettä näläntunnetta häiritsevät makeiset, herkut ja välipalat sekä juomat. Väärät tottumukset aiheuttavat lihavuutta.

-Jatkuvat ruoan tuputtaminen voi häiritä terveen ja normaalin näläntunteen kehittymistä. 

• Lapsen ei tulisi oppia miellyttämään vanhempiaan ja olemaan "liian kiltti" syömällä kaiken aikuisen tarjoaman.

Kotien ruokakulttuurissa on tapahtunut vuosien myötä muutoksia - harvassa kodissa koko perhe kerääntyy enää yhteiselle päivälliselle ainakaan arkisin. 

• Myöskään lämmintä ruokaa ei valmisteta alusta alkaen päivittäin.
• Muutoksilla saattaa olla myös oma merkityksensä hoidon ruokailukulttuureihin ja niiden mahdollisiin ongelmiin.

Lapsen ruoka-aineallergiat

Noin joka viides lapsi on jollakin tavalla allerginen ja puolella heistä on jatkuvia oireita

• Allergian kehittyminen kestää lapsella noin 2-3 kuukautta siitä, kun lapsi on ensimmäisen kerran tekemisissä vieraan valkuaisaineen kanssa. -> Kun tämä lapsi joutuu uudestaan tekemisiin allergeenin kanssa, syntyy reaktio, joka puolestaan aiheuttaa allergisen sairauden

• Taipumus allergiaan periytyy. Jos toisella vanhemmista on allergisia oireita, lapsi saa allergian 50% prosentin todennäköisyydellä. 

Molempien vanhempien ollessa allergisia lapsen riski sairastua allergiaan on 75 prosenttia.

• Tavallisimmat allergiat ovat ruoka-aineallergia, atooppinen ihottuma,allerginen nuha ja astma

Ruoka-aineallergia on yleisin allergia alle 4-vuotiailla lapsilla.  Suomalaisista 8-23 prosenttia kärsii ruoka-aineallergiasta jossakin elämänvaiheessaan.

• Useimmat ruoka-aineallergiat menevät ohi ajan mittaan.

Ruoka-aineallergioiden aiheuttamat oireet voivat olla hyvin monimuotoisia.

• Ruoka-aine voi aiheuttaa kosketuksesta syntyviä oireita kuten kutinaa ja kirvelyä kielessä, suussa ja nielussa. Se voi aiheuttaa myös suolisto- ja iho-oireita.

- Suolisto-oireet esiintyvät ripuna, ja pahoinvointina tai kasvun hidastumisena, iho-oireet taas atooppisen ihottuman lehahteluna ja nokkospaukamina.

• Ruoka-aineallergiat todetaan oireiden tunnistamisen lisäksi iho- ja verikokeiden avulla. Lopullinen toteaminen perustuu aina ruoan kokeilusta saatuun tietoon.

Usean ruoka-aineen ärsyttäessä tutkimukset toteutetaan allergiaan perehtyneen lääkärin ohjauksessa.

Imettäminen on luonnollinen ja miellyttävä tapa ruokkia lasta. Sitä suositellaan jatkettavaksi vähintään 6 kuukautta ja kannustetaan jatkamaan pidempäänkin. 

• Rintamaidon lisäksi ei tarvita muita lisäravinteita kuin A- ja D-vitamiinitippoja
• Lisäruoan anto aloitetaan allergiaperheen lapsella joustavasti 3-6 kuukauden iässä rintamaidon riittävyyden ja lapsen kasvun mukaan.

Yleisimmät allergisoivat ruoka-aineet otetaan ruokavalion viimeisinä.

• Voimakkaimpia reaktioita aiheuttavat kala ja kananmuna
• Erityinen varovaisuus on tarpeen mansikan, tomaatin, herneen, suklaan ja sitrushedelmien kohdalla.

Allergiaoireita aiheuttavia ruoka-aineita ovat myös:

• Pähkinä
• Manteli
• Hunaja
• Selleri

Viime vuosina myös kiivin on todettu aiheuttavan monille oireita.

- Ruokavaliossa salittuja ovat ne ruoat, joiden ei ole havaittu aiheuttavan oireita suurinakaan annoksina. Niistä aineista luovutaan, jotka aiheuttavat oireita.

- Ruoan allergiset ominaisuudet vaihtelevat ruoanvalmistusmenetelmien ja kypsyysasteen tai lajikkeen mukaan.

• Kokonaan ruokavaliosta poistetaan sellaiset ruoka-aineet, joiden on toistuvasti havaittu aiheuttavan oireita. 

- Jos ruokavaliosta joudutaan jättämään pois lehmänmaito tai kotimaiset viljatuotteet (kaura, vehnä, ruis ja ohra), ruokavalion suunnittelu toteutaan lääkärin sekä ravitsemusasiantuntijan avustuksella, jotta lapsi saisi kaikki tarvitsemansa ravintoaineet. 

    Lähdetietoja:
Aaltonen,M, Ojanen,T., Siven,T., Vihunen R.Vilen, M. 
Lapsen aika. 2000. WS Bookwell. Juva.